Tavallista arkea

Olen huomannut viime aikoina vastaavani kuulumiskyselyihin samalla lailla; hyvää kuuluu, tätä arkea. Minulla on perjantaisin hoitovapaapäivä lasten kanssa kotona ja pysähdyinkin ajattelemaan mitä meidän arki on.


Lapset ovat jo sen verran isoja, että arki on todella paljon helpompaa kuin esimerkiksi viime kesänä, saati keväällä. Lapset leikkivät usein yhdessä, suuremmitta riidoitta. Liikkuminen linja-autolla on helppoa (toki sitä se on ollut aina, mutta kävelevien kanssa myös). Jopa uimahallireissut onnistuvat yhden vanhemman toimesta. Arki alkaa olla vaivatonta. Toki huonot päivät kuuluvat elämään ja edelleen on päiviä kun tuntuu seinien kaatuvan päälle. Silti iltasella lapsien käydessä nukkumaan, sydämeni pakahtuu onnesta kun katson kolmea tyttömme yöpuvuissaan.







Oma asenteeni on muuttunut ajan saatossa; elämän helpottaessa osaan arvostaa lapsia enemmän. Osaan ajatella asioista positiivisemmin. Ehkäpä osaan myös tukea lapsia paremmin, kasvamaan omiksi ihaniksi yksilöiksi, niin että arki on jatkossa vielä ihanampaa <3