Ei mutta vaan ja

Koin jokin aika sitten pienen oivalluksen joka ei sitten ollutkaan niin kovin pieni. Harrastan roller derbyn lisäksi TFW:tä eli käyn Kouvolan FunFitilla Training for Warriors-treeneissä parisen kertaa viikossa (joskus vähemmän, jokus enemmän). Kävin aloituskurssin tammikuussa kun halusin tehokkaan oheistreenin derbyn tueksi. TFW-tunneilla voi käydä toki ilman kurssiakin mutta kurssilla käydään läpi mm. tekniikat ja TFW:n filosofista puolta joten suosittelen! TFW:stä voisinkin kirjailla lisää myöhemmin.

Mutta siihen oivallukseen! Yksissä treeneissä oli kahvakuulaliike jota aloin tomerasti suorittamaan. Jonkin ajan kuluttua ohjaaja Pekka tuli viereen ja sanoi että "Teet hyvin tuota liikettä" johon minä "...mutta?". Tähän Pekka vastasi "ei mutta vaan JA!" ja korjasi liikkeeni ja näytti miten se tehtiin kunnolla loppuun asti. Minähän siinä tein treenin loppuun mutta samalla pohdin jotenkin kummallisen valaistuneena näitä kahta sanaa ja niiden suurta eroa. Viime aikoina treenielämässäni on ollut paljon esillä urheilun mentaalipuoli ja asenteet. 

Olen todella väsynyt siihen sellaiseen en pysty enkä osaa-asenteeseen. Kyllähän pystyt ja osaat kun vaan haluat! Sellainen itsensä alentaminen on täysin turhaa ja voi vaikuttaa myös muihin, ympärillä oleviin ihmisiin negatiivisella tavalla. Toki syyllistyn itsekin toisinaan urputtamiseen ja onhan itse kullakin välillä huonoja päiviä. Välillä vaan tuntuu ettei osaa eikä kykene mutta senhän takia siellä treeneissä käydään että opitaan ja treenataan ja siten kehittyy koko ajan huomaamattaankin paremmaksi. Jos ajattelee ettei osaa niin silloin käy juuri niin. Siinä on se henkinen este edessä eikä silloin pääse pois mukavuusalueeltaan. Silloin ei voi kehittyä jos tekee vaan koko ajan juttuja jotka jo osaa. Kyllä, tuntuuhan se kivalta tehdä juttuja jotka jo osaa mutta haluatko tosiaan tehdä niitä päivästä toiseen, vuodesta toiseen? Eikö ala kyllästyttää? 

Roller derby-treeneissä tein todella kauan käännöstä vain vasemmalle. Oikean kautta kääntyminen tuntui todella hankalalta ja "väärältä". Jossain vaiheessa tajusin että pakkohan tätä on tehdä toiseenkin suuntaan vaikka kuinka tuntuisi hankalalta. Pikkujuttu tämä ehkä on jonkun mielestä mutta kun siihen "väärään" suuntaan kääntyminen alkoi tulla luonnostaan niin se tuntui mahtavalta! Ja derbyssä nopea kääntyily on aika tärkeä juttu. Seuraavana tehotreenivuorossa on hockey stop ja power slide joten ehkä jo pian osaan ne huippuhyvin! Tällä hetkellä osaan ne ihan ok, mutta parantamisen varaa on. (Nyt voit laittaa googleen kyseiset sanat ja katsoa miten ne tehdään jos et tiedä. Näistäkin voin jutustella myöhemmin.)

Joten, asenne kuntoon nyt! Jos ei muuten niin ajattele miten oma asenteesi voi vaikuttaa muihin. Saatat olla jonkun esikuva ja esimerkilläsi voi olla huikea vaikutus jonkun elämään. Minä työstän tällä hetkellä omia henkisen puolen treeniongelmia ja uskon että kun niiden olemassaolon hyväksyy, ovat ne pian jo historiaa. Hyvällä mielellä treeneihin ja jos ei ole hyvää sanottavaa, pidetään ne mölyt mahassa. Yritetään ainakin. 

Oikein ihanaa alkanutta viikkoa!

 

Ylempi kuva täältä ja alempi täältä.