"Aika ystäville on aikaa itselle" - Rouwien kahveilla

Todistan tätä radiosta kuulemaani I love me -messujen slogania joka toinen viikko, kun pääsen irtautumaan arjesta ”Rouwien kahveille”. Pieni ystäväporukkamme on kokoontunut jo useamman vuoden ajan noin kaksi kertaa kuukaudessa kahvikupin ääreen vaihtamaan kuulumisia ja purkamaan pahimpia arjen paineita. Mukana on vaihtelevasti myös 0-10 lasta ikähaarukassa 2-12.

Kahvihetket lyödään kalenteriin hyvissä ajoin, joten joudumme todella harvoin perumaan sovittuja treffejä. Jo suunnitteluvaiheessa huomioimme mahdolliset työvuorot, lasten kuskaukset ja muut pakolliset menot. Ilman järjestelmällisyyttä ideamme olisi kuivunut kokoon jo aikoja sitten erilaisten elämäntilanteiden vuoksi. Kalenteroimisella olemme siis turvanneet tämän meille jokaiselle tärkeän tuuletushetken.

Kahvipöydässä ilveili myös tämä syksyinen kurpitsa.

Ei ole turhaan sanottu, että vertaistuessa on voimaa. Se pätee myös asioissa, joissa ei olla vielä todellisen kriisin äärellä. Kahveilla huomaa, kuinka lapsen saama raivari, rankka työpäivä tai flunssakierre ovat kovin, kovin tuttuja seuralaisia myös muissa perheissä. Omiin turhaumiin ei jää vellomaan, kun ne saa purettua ymmärtävässä porukassa. Samalla myös puoliso saa tilaa hengittää, kun häntä ei enää tarvitse kuormittaa ystävien kanssa jaetuilla ja oikeisiin mittasuhteisiin asettuneilla probleemeilla.

Jokainen Rouwa toimii vuorollaan illan emäntänä eli avaa kotinsa ovet vieraille ja vastaa tarjoiluista. Tarjoiluiden hankkimisessa tai valmistamisessa pätee yksi ehdoton sääntö: siitä ei tehdä kilpavarustelua, vaan jokainen voi paneutua niihin käytettävissä olevan aikansa ja voimiensa mukaan. Tarjolla voi olla siten vaikkapa ”vain” kahvia, teetä ja keksejä. Usein olemme maistelleet myös erilaisten kokkauskokeiluiden tuotoksina syntyneitä herkkupaloja.

Tällä kertaa "Rouwien kahvit" olivat myös lempeä laskeutuminen muutaman päivän syyslomalle, joten tarjoilukin oli hieman normaalia spesiaalimpi.

Juuri ennen syyslomaa oli taas minun vuoroni ”houstata” muita. En ollut ehtinyt tarttua leivontavälineisiin toviin, joten vapaiden kunniaksi päätin kokeilla Pirkan syksyistä kakkureseptiä. Suolaiseksi tarjottavaksi valitsin lohipiirakan, koska sain tällä ruokaisalla leivonnaisella korvattua kätevästi myös päivällisen. Piirakka syntyi nopeasti valmiista Sunnuntai -lehtitaikinasta. Täytteenä oli savulohta, kananmunaa ja riisiä. 

Rapean piirakan täytteeksi sopii hyvin myös esimerkiksi riisi ja jauheliha.

Suolaisen piirakan kaverina oli tällä kertaa lempeän kirpeä "syysunelma". 

Kakun väliin ja pinnalle tuleva kerma-vaniljatuorejuustovaahto on helppo ja nopea levittää, ja nam, niin hyvää.

***************************************

Syksyinen  kahvipöydän herkku 

Pohja

3 kananmunaa

2,5 dl sokeria

50 g voita sulatettuna

1 dl laktoositonta maitojuomaa

3,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi. Lisää keskenään sekoitetut voisula ja maito. Sekoita vehnäjauho ja leivinjauhe. Lisää ne taikinaan ja kääntele tasaiseksi. Kaada taikina jauhotettuun, pieneen (18 cm) irtopohjavuokaan.

Paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 50 minuuttia. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä. 

Kostutus

n. 1,5 dl omenatäysmehua

Täyte

2 tlk laktoositonta vispikermaa

2 rs laktoositonta vaniljatuorejuustoa

2 rkl sokeria

2 dl omenasosetta

2 dl puolukoita

2 dl granaattiomenan siemeniä

Leikkaa pohja neljään osaan. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita vaniljatuorejuusto ja sokeri sen joukkoon. Nosta kakkupohjan alin kerros tarjoiluvadille ja kostuta se omenamehulla. Levitä päälle kerros omenasosetta ja vaniljavaahtoa. Ripottele vaahdon päälle puolukoita ja granaattiomenan siemeniä. Jatka samoin kaikki kerrokset. 

Levitä kakun pinnalle kerros vaniljavaahtoa. Siirrä kakku tekeytymään jääkaappiin muutamaksi tunniksi. Koristele kakun pinta. 

*******************************

Nauttikaa vapaista ja syksystä!

Ruudun takaa <3 Marinella