Äitienpäivälahjan lunastus

Helsingissä, Esplanadin puistossa sijaitsevan ravintola Kappelin iltavalaistus on huikea.

Taidan olla mestari sotkemaan kalenteria: joulusiivouksen tein kesällä, ja nyt pyhäinpäivänä oli toukokuussa saamani äitienpäivälahjan ”lunastus”.

Viime viikko oli fiilikseltään kaiken kaikkiaan erityinen: pääosin tavallisista asioista koostuva, mutta tunnelmaltaan hyvä. Opiskeluhommat ja työkuviot etenivät liukkaasti – siitä huolimatta, että ympärille on laskeutunut marraskuinen pimeys, ja viiden opintopisteen ja legendan maineen saavuttanut kielioppien äärellä -kurssi pakottaa pinnistelemään. Lapsillakin oli hyvä boogie. Ehdimme jopa koko perhe torstai-iltana leffaan, mikä on meidän ”arkipaletissamme” enemmän kuin harvinaista.

Kuurnaan Meritullinkadulle kipitettiin toinen toistaan upeampien katseenvangitsijoiden ohi.

Opintovapaalla olen sisäistänyt hyvin voimakkaasti arjen pienten ilojen merkityksen. Tuuletan vahvasti niiden puolesta! En voi kuitenkaan väittää, etteikö hetkellinen kotoa karkaaminen olisi joskus paikallaan ja ihan aikuisessa seurassa. Äitienpäivälahjaksi saamaani Helsinki -viikonloppuun kuului illallinen ravintola Kuurnassa, Samuli Edelmannin konsertti Finlandia -talolla ja yöpyminen hotelli Havenissa Etelärannassa. Lapset jäivät iloisesti Lahteen viettämään laatuaikaa yhdessä isovanhempien kanssa.

Kuurnan paljastaa vain yksinkertainen kyltti kivijalassa.

Helsingissä meidät otti vastaan upea alkutalven sää: auringonpaiste ja parin asteen pakkanen. Onneksi ei satanut räntää tai vettä. Tuntuu, että palelen jatkuvasti ja kosteus yhdistettynä mereltä puhaltavaan viimaan on jotain, mikä saa haaveilemaan eläkepäivistä kaukana auringossa.

Pienen nettisurfailun tuloksena sain selville, että ravintola Kuurna on helsinkiläisten rakastama, eurooppalaista ja skandinaavista ruokaa tarjoava kulinarismin mekka. Ravintolan omistavat tunnetut keittömestarit Antto Melasniemi ja Heikki Purhonen. Suhteellisen pieni, noin 20-paikkainen Kuurna sijaitsee Meritullinkadulla Kruununhaassa.

En ole koskaan ollut intohimoinen kurpitsan ystävä, mutta Kuurnan kurpitsakeitto oli taivaallisen hyvää.

Ravintolan idea lauantai-iltaisin toteutettavasta kolmesta kattauksesta on mielestäni hauska. Parituntisen aikana syödään kahden tai kolmen ruokalajin illallinen. Ruokalajivaihtoehtoja on niin alku-, pää- kuin jälkiruoissa kolme periaatteella kalaa, lihaa tai kasvisruokaa. Lista on ihanan yksinkertainen, mutta silti yllättävä. Tarjolla on myös raaka-aineita (kuten hevosta), joista ainakaan minun ei tulisi kokattua kotona. Menua täydentää muutama, ravintolan seinältä tarkistettava kokin ylläri.

Konsertin vuoksi olimme aikaisia, klo 16 illastajia. Valitsin ruokalistalta kurpitsakeittoa, kuhaa ruusukaaleilla ja palsternakkakastikkeella sekä suklaakakkua mangosorbetilla. Keitossa se voimakas kurpitsan maku, joka itselleni muistuu mieleen ennen kaikkea peruskoulun raasteseoksista, oli onnistuttu häivyttämään taidokkailla raaka-ainevalinnoilla ja maustamisella. Keittoa koristanut omatekoinen, paahdettu mysli oli ihanan pähkinäistä. Ja jos osaisin kokata kalaa kasviksilla Kuurnan tapaan, ehkä lapsetkin suostuisivat maistamaan moilempia. Jälkiruoka, joka näistä annoksista oli ehkä tavanomaisin, oli sekin maultaan täysi kymppi.

Kehua pitää aina, kun siihen on syytä, joten jatkan, että paikan omatekoiset sämpylät veivät kielen mennessään. Kuurna luottaa kaikessa tekemisessään kotimaiseen ammattitaitoon, laatuun ja raaka-ainetuotantoon: ruokalistassa on esimerkiksi suloisesti mainittu, kuinka ”Edu ja Mikko ovat keränneet kaikki annoksissa käytetyt marjat”.

Kuurnan menu vaihtuu kahden viikon välein.

Tunnelma Kuurnassa oli ihanan hämyinen. Inhoan kirkkaita valoja, ja tällaisesta menninkäisestä lempeä valaistus näin talviaikaan tuntui armolliselta. Kokkien juttelu ja pannujen kolistelu kaikui tuttavallisesti keittiöstä ruokasaliin, joka on varsin intiimi: pöydät ovat vieri vieressä, mutta ainakaan meitä tiiviys ei häirinnyt. Jokainen ruokaileva seurue saattoi keskittyä omaan jutusteluunsa. Tarjoilijat liikkuivat pöytien välissä kuin kalat vedessä. Palvelun miellyttävyyttä lisäsi se, että he tulivat aivan likelle kertomaan ruoista ja juomasuosituksista.

Muusikot odottivat yllättävästi lavalla yleisön saapumista.

Ajoitus oli täydellinen, kun kaarsimme ratikalla Finlandia -talon edustalle puolen seitsemän aikaan. Jonot narikkaan olivat vielä kohtuulliset, ja ehdimme tutkailla ennen konserttia tuota Alvar Aallon luomaa, Suomelle symbolisesti merkittävää rakennusta. 

Samuli Edelmann on monilahjakkuus, näyttelijä ja laulaja, jonka tulkinnoista olen oppinut pitämään vasta näin vanhemmiten :). Hänen läsnäolonsa lavalla on vangitsevaa, eikä moni artisti saavuta samaa intensiteettiä edes vuosikausien harjoittelulla. Edelmann on myös osoittanut sellaista ihmisenä kasvamisen ja kehittymisen esimerkkiä, jota voi vain ihailla. 

Konsertti oli kavalkadi Edelmannin uran eri vaiheissa syntyneistä kappaleista. Alkupuoliskolla kuultiin lauluja hänen Vaiheita -levyltään, jonka julkaisu vuonna 1997 osui artistin mukaan hänen elämässään merkitykselliseen vaiheeseen. Levy sisältää taiteilijan isän Toni Edelmannin säveltämiä kappaleita Hessen, Goethen, Shakespearen ja Denisovin teksteistä. Näissä radiossa vähemmin soitetuissa kappaleissa on elämää ruotivat koskettavat sanat ja kaunis, tunnelmallinen melodia. Huiman taitava ja monipuolinen orkesteri tarjosi lisäsytykettä niin kappaleisiin kuin itse artistille. 

Edelmannin kiertue ulottui 15 paikkakunnalle. Finlandia -talon loppuunmyyty konsertti päätti rundin.

Väliajan jälkeen Edelmann räjäytti pankin, mitä yleisö oli selkeästi odottanut. Menevästi ja rytmikkäästi uudelleen sovitetut hitit saivat jäykimmänkin kuulijan jalan vipattamaan ja pian artisti komensikin yleisön ylös jammailemaan. Moni konserttivieras tuntui hallitsevan hyvin kappaleiden sanat ja yhtyi rohkeasti lauluun. Omat suosikkini, Tähtipölyä, Ruma mies ja Enkelten tuli, eivät valitettavasti kuuluneet pyhäinpäivän soittolistalle. Konsertti päättyi kuitenkin ihanan rauhoittavaan Otheliaan, joka löytyy myös Edelmannin uudelta, loppuvuodesta julkaistavalta levyltä sekä myös Vain elämää -tv-formaatissa kuultuun Väliaikaista kaikki on vain -tulkintaan.

Meinasimme juoda yömyssyt jo vuonna 1867 avatussa ravintola Kappelissa, mutta orastava flunssa uuvutti illanviettäjät aikaisille yöunille.

Onneksi orastava syksyflunssa ei noussut reissun esteeksi, mutta konsertin jälkeen olimme selkästi valmiita yöpuulle. Majoituimme ensimmäistä kertaa Helsingin kuudenneksi parhaimmaksi hotelliksi rankatussa Havenissa. Olen päässyt yöpymään pari kertaa hotelli Kämpissä, ja Havenissa oli hieman samankaltainen tunnelma, kuten sitä tunnetummassa klassikossa: englantilaistyylinen sisustus, krumeluuri ruokasali ja jopa ylitsevuotavan ystävällinen palvelu. Plussaa hotelli saa loistavasta sijainnistaan Etelärannassa sekä täydellisestä hiljaisuudesta: liikenteen melu tai mikään muukaan yleinen hälinä ei ulottunut hotellihuoneeseen.

Hotelli Havenin sisääntulo on kutsuva.

Kiitosta hotelli saa myös siitä, että se salli "viikonloppukarkureiden" nukkua pitkään. Aamupala jatkui aina klo 11 asti. Hotellin vanhalla puolella sijainneessa, kullalla koristellussa aamiaissalissa viipyili rauhallinen tunnelma. En tiedä, millä konstilla aamiaisruuhka ja hälinä oli onnistuttu ehkäisemään. Salissa kaikui vain 50-luvun musiikin vaimeat tahdit. Haveniin majoittuville suosittelen aamiaiskattauksesta tuoreita marjoja, yrteillä maustettua hedelmäsalaattia, rukiisia karjalanpiirakoita sekä lehtevän kuohkeita croissantteja. 

Hotellihuoneen ikkunasta saattoi kurkistaa merelle. Silja Linen laiva lipui aamukajossa kotisatamaan.

Edellisillan makuelämysten ja runsaan aamupalan jäljiltä lähestulkoon vyöryin pikaisille tuliaisostoksille keskustan kauppoihin. Tyttärellä oli nimipäivä ja halusimme  etsiä hänelle jonkin kivan yllätyksin. Tarkoitukseni oli myös hakea Habitatista kauan haaveilemani lamppu ja Granitista betoninen jakkara. Harmillisesti nämä molemmat, jo pitkään ostoslistalla olleet hankinnat eivät toteutuneet, sillä tuotteet oli ehditty myydä loppuun. Mitä sitten tarttui mukaan, siitä kerron myöhemmin. 

Nyt on pienet paineet pistää paremmaksi isänpäivänä, mutta ehkä me jotain keksimme. :)

Nauttikaa lumesta ja pakkasesta! 

Ruudun takaa <3 Marinella