Beware - the winter is coming

”Jo joutui armas aika ja suvi suloinen…” Koulujen kevätjuhla herkistää aina lasten ilolle, todistusta ja lomaa edeltävälle kihelmöivälle jännitykselle sekä pitkän aherruksen jälkeen koittavalle vapauden tunteelle. Juhlan jälkeen on oikeasti lupa nauttia kesästä ja saada aikaa haaveilulle, aikatauluttomille päiville ja itseään kiinnostavalle tekemiselle.

Kesäloma on eräänlainen palkinto, josta jokaisen on oikeus iloita oli todistuksessa minkälainen rivi numeroita tahansa. Jos lapsi tai nuori tuntee tehneensä parhaansa, sen hetkinen tulos riittää, sillä opiskelu ja itsensä kehittäminen eivät pääty tuohon hetkellisesti velvollisuuksista vapaampaan ajanjaksoon.

Omien vahvuuksien ja heikkouksien ”jalostaminen”, sen paljon puhutun urapolun lähtökuoppiin pääseminen ja sillä sopivaa vauhtia eteneminen vaatii jatkuvaa oman persoonan likoon laittamista, ehkä jo lapsuudessa omaksuttujen uskomusten kyseenalaistamista sekä suostumista myös epävarmuuden ja osaamattomuuden kokemuksiin.

Are you strong enough? Tämä Peppi -näytelmän voimamies näyttää, mitä on oikeanlainen rohkeus ja itseluottamus.

Elinikäinen oppiminen on ollut akateemisessa maailmassa jo pitkään käytössä ollut termi kuvaamaan tavoitteellista ja koko elämänkaaren jatkuvaa itsensä kehittämistä ja arviointia. ”Lifelong learning” -ajatuksen omaksuminen on osoittautunut yksilölle jopa välttämättömäksi yhteiskunnan ja työelämän kehittyessä nopeaa vauhtia. Persoonasta riippuen ajatus jatkuvasta ”muutosvalmiudesta” voi olla tuskastuttava tai uusia ovia avaava mahdollisuus.

Olen ollut nyt noin kaksi kuukautta virallisesti opintovapaalla opiskeltuani ensin viestintää, kasvatustieteitä ja suomen kieltä useita vuosia työn ohessa. On ollut vapauttavaa saada aikaa opinnoille, vaikka ”vapaa” ei todellakaan kuvaa sitä, mihin aikaani nyt käytän. Edelleen, eritasoisia tutkintoja, osaopintokokonaisuuksia ja kursseja kahlanneena huomaan, miten äärimmäistä sitkeyttä ja päämäärätietoisuutta tavoitteellinen opiskelu vaatii. Jaksamistani olen rytmittänyt aikatauluttamalla vapaata ja pänttäämistä, ottamalla opintojen oheen rinnakkaisia, teoriatiedosta ajatukset irrottavia projekteja, huolehtimalla fyysisestä kunnosta ja vaihtamalla aika ajoin maisemaa. Toisin sanoen minut saattaa tavoittaa kirjoittamasta vaikka puistonpenkiltä.

Aikuisena opiskelun haasteet liittyvät opiskelutekniikkaa ja opintojen suunnittelua enemmän taloudellisiin kysymyksiin, opiskelun, perhe-elämän ja muun arjen yhteen sovittamiseen ja korostetummin myös ”hyötynäkökulmaan”. Lukion jälkeen oli selvää, että haen yliopistoon, mutta ainevalintani olisi periaatteessa voinut olla mikä tahansa. Sukuvelvoitteet eivät painaneet, eikä itselläni näin jälkikäteen arvioiden ollut myöskään selkeää horisonttia eteenpäin. Tiedekuntavalinnan tein lähinnä siltä pohjalta, että olin saanut lukiossa kyseisessä aineessa aivan loistavaa opetusta. Yliopiston loppupuolella alkoi herätä kiinnostus viestintään, kirjoittamiseen ja kielen kanssa ”pelaamiseen”, mutta sitkeästi tein aloittamani tutkinnon loppuun ja lähdin työelämään. Siinä mielessä olen ollut onnekkaassa asemassa, että olen saanut tehdä monipuolisia töitä usealla eri sektorilla. Se on rikas pääoma, jonka perustuksille on hyvä rakentaa.

Ennen opintovapaalle jäämistä tein paljon pohjatyötä, sillä näin mittava projekti ei voi olla pelkkä hetken mielijohde. Selvitin soveltuvuuttani erilaisiin, itseäni kiinnostaviin työtehtäviin, rakensin vaihtoehtoisia opiskelupolkuja, hain ennusteita tulevaisuuden työmahdollisuuksista ja piinasin varmasti myös lähipiiriäni loputtomalla vatvomiselle suuntaan ja toiseen.

Huomasin aika pian, että ns. varman päälle pelaaminen on lähes mahdotonta. Ammattibarometrit ovat yksilön kannalta liian yleisiä, opinto-ohjaajat ja opettajat varovat ottamasta kantaa edes oman oppiaineensa puolesta ja harva asiantuntija pystyi antamaan niin vakuuttavaa ja luotettavaa tietoa, että saatoin luottaa siihen ilman vertailevaa mielipidettä. Vanha totuus, minkä mukaan kannattaa opiskella sitä, mikä oikeasti kiinnostaa, pitää ilmeisesti edelleen paikkansa. Opiskeluiden ohessa olen miettynyt, miten voisin hyödyntää osaamistani, tietoani ja kokemustani erilaisista opiskelumahdollisuuksista, työn ja opiskelujen yhteensovittamisesta tai vaihtoehtoisista opintopoluista muiden hyväksi. Omaa opoa tarvitsevat, ottakaa yhteyttä. 

 

Tuulta päin. Tosissaan, mutta ei totisena. :)

Läpimurtonsa Hyvät, pahat ja rumat -ohjelmassa 90-luvun alussa tehnyt ja sittemmin valmennusyritys Traineer´s Housea luotsannut Jari Sarasvuo pitää nykyisin Yle Puheella omaa nimeään kantavaa ohjelmaa. Ohjelman teemat vaihtelevat nuoruuden huumasta oppimiseen tai rahan valtaan.

Toiseksi edellisessä ”monologissaan” Sarasvuo kuvaa elämänkaarta, jonka jaksot jakautuvat vertauskuvallisesti neljään vuodenaikaan. Vuodenajoista kolme ensimmäistä eli kevät, kesä ja syksy ovat luonteeltaan kehitys- ja kypsymisjaksoja, joissa kriisi on keskeisessä osassa. Sarasvuon määritelmän mukaan elän vuodenajoista nyt kesää, johon kuuluvat ikävuodet 21-28, 28-35 ja 36-43. Näihin vuosiin sisältyy esimerkiksi aikuiseksi kasvua, opiskelua, työnteon alkamista ja ehkä perheen perustamista. Ennen kaikkea nuoruutta leimannut, päihdyttävä vapauden huuma on nautittu ja herää kysymys siitä, kuka oikeasti haluan olla?

Muutos ei ole mahdollinen ilman kurkottamista kohti jotakin uutta. Sarasvuota lainatakseni ”yksi elämän tarkoituksista on löytää tehtävä, jossa ihminen on hyödyksi ympäristölle”. Hän kehottaa viemään tarinaa rohkeasti eteenpäin, sillä ”talvi on väistämättä tulossa”. Ai mikä talvi? No vanhuus. :)

"Talven" tuloa ei voi estää, mutta siihenkin voi suhtautua oikealla tavalla.

Oppimisen iloa kaikille kesällä opiskeleville ja myös opinnoista lomaa viettäville! Seuraavaksi Starboxissa on luvassa vauhdin hurmaa. 

Ruudun takaa <3 Marinella