Ei ole naista karvoihin katsominen

Yllätys, yllätys. Ennen legendaarisen Design Marketin tunnelmia astumme tässä välipostauksessa kauneuden maailmaan. Noh, muotia sekin.

Muutaman kerran vuodessa teen perinteisen ”kauneuskierrokseni” tai suoraan sanottuna kokonaisvaltaisemman ulkonäön kohennuksen: ensin auringossa kulahtaneiden hiusten elvytys ja sen jälkeen tehoseerumit iholle. "Tukkakeissin" kanssa samaan saumaan osui tällä kertaa myös tuo toistuvampi kosmetologilla käynnin aihe eli ripsien huolto.

Näin syksyn alussa ammattilaisten käsissä freesautuminen tuntuu erityisen ihanalta. Hoidot katkaisevat mitä rentouttavimmalla tavalla arkirytmiin kääntyneen viikkoaikataulun. 

Päiväni eivät  todellakaan pyöri oman navan ympärillä tai ulkonäköasioissa. Pidän luonnollisesta tyylistä, joka syntyy suhteellisen pienellä vaivalla. Kivat vaatteet, kevyt ehostus, niistä on tullut joka-aamuinen rutiini. Tuohan edes pieni laittautuminen ihan erilaisen fiiliksen päivään, kuin jos aina ampaisisi liikkeelle suomalaisten turvavaatteessa eli tuulipuvussa.

Hiuksilleni näytettiin saksia, ja ne ovat näin lyhyet nyt ensimmäistä kertaa.

Peilin ääressä seisomistani on vähentänyt huomattavasti testimielessä noin vuosi sitten omiin ripsiini kiinnitetyt klassiset ripsenpidennykset. Tai tekoripset, kuten lapset suorapuheisina ilmaisevat. Omat ripseni ovat melko vaaleat ja lyhyet, joten näillä räpsyillä saan lisäilmettä silmiin, joita korostan usein myös perinteisellä meikillä. Mikä parasta, ne nopeuttavat huomattavasti aamutoimia, joten kokeilusta tuli kestävämpi projekti. Useimpina päivinä laitan silmiin ainoastaan vaaleaa, ilmettä kirkastavaa tai hieman rusehtavaa luomiväriä ja se on siinä. Rajaukset ja tummemmat sävyt jätän juhlien ja erityistilaisuuksien bonukseksi.

Pidän ripsenpidennykset mahdollisimman luonnollisen näköisinä. En viehäty liian huomiota herättävistä räpsyistä, jotka paljastavat jo kaukaa karvojen olevan muut kuin luonnon luomat. Haluan korostaa ripsillä tavallaan sitä, mitä olen jo saanut, kuten silmien muotoa.

Kuvassa ripsien huollosta on noin viikko.

Kokeilin muutaman kuukauden ajan myös volyymiripsiä, mutta jostain syystä ne eivät toimineet minulla. Ripset irtosivat liian nopeasti, ja päädyin aika pian takaisin vanhaan, hyväksi havaittuun ”klassikkomalliin”. Huollatan ripset noin kolmen viikon välein, mikä on minusta sopiva tahti. Tuon ajan ripset pysyvät kuosissa, eikä kauneushoitolassa tarvitse rampata alituiseen. Varaan aina uuden ajan heti hoitokerran jälkeen, koska tuskailisin muuten viime hetken soittorumban kanssa. Ei ole kiva metsästää kosmetologia, kun ripsistä on enää vain pari harvaa tupsua jäljellä. Freeky!

Ripseni on laitettu ja huollettu aina kosmetologilla. Luotan heidän ammattitaitoonsa ja osaamiseensa. Omat silmäni ovat herkät erilaisille muutoksille, kuten kylmälle tai viimalle, joten en antaisi kenenkään tottumattoman tai asiaan perehtymättömän koskea niihin. Ripsien kiinnityksessä käytetään myös allergisoimatonta liimaa, joka estää herkistymisen kiinnitysaineille. Minun räpsyni on loihtinut Jenni Halme Lxry Beautystä.

Luotan Lxryyn myös hiusten hoidossa. Onkin mahtavaa, että molemmat palvelut löytyvät helposti saman katon alta. Nautin Lxryn rennosta tunnelmasta: siellä ei tarvitse pönöttää, mutta silti ympäristö on tyylikäs ja viihtyisä. Arvostan myös yli kaiken sitä, että näiltä kauneuden ammattilaisilta saan aina loistavia vinkkejä tai apua omiin ”ikuisuuspulmiin”. Välillä myös ihan muuhun, kuin heidän ydinosaamisalueisiinsa: viimeksi juoksusta kipeytyneiden penikoiden hoitoon. Kiitos Katja!

Yksi ikuisuuspulmani ovat hiukset. Ei, ne eivät ole suomalaisen ohuet tai liukkaat, vaan melkeinpä juuri päinvastoin. Syntymälahjani olen saanut suhteellisen paksut hiukset, jotka ovat myös hieman luonnonkiharat tai kampaamotermillä taipuisat. Itse pidän suorasta mallista, ja se vaatii usein hiusten rääkkäämistä suoristusraudalla. Kai sitä haikailee aina sen perään, mitä ei varmasti omista. 

Värin lisäksi kiillon hiuksiin toi fibreplex -hoito.

Hiuksiini liittyy myös ainainen vatvominen niiden pituudesta. Monien kampaajien mielestä kuulun pitkähiuksisiin. Varmaan totta, mutta koko lapsuuteni, nuoruuteni ja pääosan aikuisuuttani niihin verhoutuneena oli lopullinen kyllästyminen jossain vaiheessa odotettavissa. Nyt muutaman vuoden ajan hiukset ovat olleet olkapäämitassa, ja taas mietin, pitäisikö niitä kasvattaa? Never ending story. Onneksi kyse on uusiutuvasta luonnonvarasta. Lyhyttä hiusmallia minulla ei ole koskaan ollut, eikä myöskään permanenttia. Lisäksi voin paljastaa käyttäneeni hiustenkuivaajaa vain muutamia kertoja elämässäni – siis kampaamon ulkopuolella.

Pitkät hiukset ovat klassisen upeat ja kauniit, ja myös helppohoitoiset. Olen vain todella laiska (tai ehkä taitamaton) letittämään, solmimaan tai muuten kähertämään niitä. Tiedän, että pääosan ajasta näyttäisin hiuksille lähinnä hiusharjaa ja kulkisin siis lähes naturellina. Toisaalta väsähdän helposti myös lyhyempien kutrien vaativampaan laittoon.

Kesäreissujen aikana hiukseni olivat rasittuneet liiasta ”löträyksestä” myös kloori- ja merivedessä sekä auringosta. Taisin olla ”hulda huoleton”, ja hiusöjy, jota usein laitan latvoihin, jäi matkoilla kotiin. Siksi hiukseni olivat normaalia kuivemmat, joten niiden pituudesta napsaistiin reilu mitta pois. Malli pidettiin aika tasaisena, jotta kutrien puudelinomainen taipuisuus pysyisi aioissa. Kai tämä välimalli on tällaiselle jahkailijalle varsin passeli vaihtoehto. 

Suhteellisen tasamittaan tehty leikkaus sopii taipuisalle hiuslaadulleni.

Minulle ehdotetaan usein punertavaa hiusväriä, josta en valitettavasti itse syty. Ärsyynnyn myös siitä, että punaiset sävyt pysyvät kauniina vain pienen hetken. Tämä kylmempi väri, joka on ylhäältä tummempi ja vaalenee toffeeksi kohti latvoja on virkistävä, mutta turvallisen luonnollinen vaihtoehto.

Hiusten ihana kiilto syntyi värin lisäksi niitä elvyttäneestä Fibreplex -hoidosta. Olen testannut sitä muutaman kerran, ja suosittelen ehdottomasti. Sormituntuma on kuin eri planeetalta. Seuraavaksi testaan kotiolosuhteissa saman valmistajan hiusnaamion.

Tämän tehoaineen pitäisi taltuttaa hiusten pörröisyyttä. Viiden-kymmenen minuutin hiusnaamio kerran viikossa tekee ihmeitä.

Tukka hyvin, kaikki hyvin... Seuraavaksi olisikin sitten kasvohoidon vuoro. Kesärusketus alkaa pian haalistua ja iho kaipaa kunnon huoltoa kohdatakseen syksyn kirpeät ja kosteat kelit.  

Mikä on sinun hömppärutiinisi, jolla käynnistät syksyn?  

Ruudun takaa <3 Marinella