Heja Sverige

Heja Sverige

Kävin ensimmäisen kerran Ruotsissa esikoulun päätyttyä. Matka oli perinteinen perheristeily ja Tukholmasta ostetuissa vaatteissa oli hauska astua elokuussa koulutielle.

Onneksi Ruotsi-tuntemukseni ei ole jäänyt pelkästään perinteisten päivä Tukholmassa -risteilyjen varaan, jolloin jää nippa-nappa aikaa pyörähtää Drottningsgatanilla ostoksilla tai kirmata kiireessä Vasa-laivalle. Sain intensiivisemmän kosketuksen Tuhkholmaan mieheni opiskeltua vuoden Kungliga Tekniska Högskolanissa. Opiskelijoiden huvit olivat halvat, mutta hauskat. Pyöräilimme pitkin kaupunkia pienellä punaisella jopolla, kävimme katsomassa kaikki luonnontieteellisen museon 3D -esitykset ja haimme ICA:sta irtokarkkeja perjantain leffailtaan. Opiskelijakommuunissa leivottiin välillä karjalanpiirakoita, toisinaan kokattiin välimerellisin reseptein.

Tukholma on upea, monipuolinen ja tunnelmaltaan kansainvälinen kaupunki, jonka lähialueillakin riittää paljon nähtävää ja puuhattavaa. Myös aivan satamien läheisyydessä on monia perhekohteita, joihin risteilijamatkailija valitettavan harvoin ehtii.

Viime syksynä vierailimme ystäväperheemme kanssa Skansenin ulkoilma-alueella. Syksyisen lauantaiaamun kirpeydessäkin paikka oli tutustumisen arvoinen - varmasti siis myös kesälläkin. Alueella voi tutustua lukuisiin pohjoismaisiin eläimiin, ja hellyttävä hylje sai meiltä erityisesti huomiota osakseen. Skansenilla voi juhlistaa myös esimerkiksi vappua ja juhannusta, tutustua vanhaan ruotsalaiseen maalaiselämään ja ruokailla koko alueen eräänlaisella huipulla sijaitsevassa, tietenkin lihapullia ja muussia sekä korvapuusteja tarjoavassa ravintolassa.

Arvaa kuka?

Ruotsalaiset ovat innovatiivisuudessaan ja eräänlaisessa selviytymiskyvyssään käsittämättömiä. Pystyn luettelemaan pelkästään lukuisia sisustus- ja vaatemerkkejä, joiden naruja ruotsalaiset omistajat pitävät käsissään (Odd Molly, Gant, Lexington, H&M, Granit ym.). Mikä saa naapurimaan ”hannu hanhet” onnistumaan aloilla, jossa suomalaiset vastineet ovat joko kuolleet tai jääneet vain pienen piiriin tietoisuuteen? Miksi vaatimattomuus ja melankolia karisevat Suomenlahtea ylitettäessä?

Kuten Ruotsin legendaarinen jääkiekkomaajoukkue, koko maakin on sopeutunut niin voittaja- kuin altavastaajarooliinsa vaivattomasti historiansa aikana – muuntuen suurvallasta suhteellisen pieneksi pohjoismaiseksi sivistysvaltioksi. Ruotsalaiset nousevat aina siivilleen kuin Fenix-lintu ikään. Naapurikansaamme luonnehtii perustavaa laatua oleva positiivisuus, vaikka ruotsalaiset ovat kaikessa sivistyneisyydessään ja omanarvontunnossaan myös hiukan koomisia. Mieleeni jäi jo 90-luvun lopun kielikurssilta naapuritalon Håkan, joka meidän ilkikurisesta huulenheitostamme huolimatta saapui aina kanssamme samalle bussipysäkille ja istuutui kikatuksesta piittaamarra aina viereiselle penkkiriville ruskettuneena ja viimeisen päälle merkkivaatteisiin pukeutuneena.

Ruotsalaiseen taajamaelämään pääsimme kurkistamaan juhannuksena Vallentunassa, joka sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta pohjoiseen. Pakollisen laivareissun olen heittänyt opiskeluvuosien jälkeen kerran lasten kanssa, muuten matkat naapurimaahan ovat taittuneet lentäen. Mieheni kanssa saimme laivailusta tarpeeksemme reissattuamme vaihto-opiskeluvuoden aikana niin Vikingin kuin Siljan paateilla yhteensä yli 40 kertaa.

Juhannusidylli Vallentunassa.

Veneilyä en sen sijaan ole jättänyt, ja juhannusaattona pääsimme Vaxholman saaristoon risteilylle pienen höyrylaivan kyydissä. Matkan oikeutettuna kapteenina toimi paatin käsin veistänyt Björn. Yhdeksän henkinen seurueemme mahtui juuri ja juuri lakasta kiiltelevän pienen laivan kyytiin. Maisemat saaristossa olivat uskomattoman kauniit harmaasta säästä huolimatta. Helleaalto saapui Vallentunaan vasta juhannuspäivänä. Laineilla keinui veneiden lisäksi lukuisia joutsenpareja ja mökeilleen saapuneet ruotsalaiset vilkuttivat iloisina laitureilta.

Den här båten heter Hjerter Kung.

Vaxholman saariston mökit olivat suomalaisen mittapuun mukaan hulppeita ja lähes jokaisen rannan tuntumassa seisoi Muumikirjoistakin tuttu uimamökki (tai siltä pienet tönöt ainakin kaukaa näyttivät). Juhannussalkojen virkaa toimittivat lipputangot, joiden ympärille oli kiinnitetty värikkäin lipuin koristeltuja nauhoja. Toivottavasti kapteeni ei luokkaantunut, kun hyörykoneen hyrinä sai meistä jokaisen vuorotellen uinahtamaan päivätorkuille.

Viihtyisät saaristomökit tai oikeastaan -huvilat houkuttelivat ruotsalaiset juhannuksen viettoon maalle.

Vallentunassa juhannusta vietettiin rauhallisesti lukuun ottamatta naapuritalossa juhlinutta nuorisoporukkaa. Lähes keski-ikäisinä naureskelimme tuolle yleisen hulinan, lievähkön sekoilun ja jatkoille siirtymisen sekamelskaa. Iltakävelyillä läheisen järven rannalle saimme osaksemme iloisia juhannustervehdyksiä. Vaikka puhuimme keskenämme suomea, meihin suhtauduttiin kuin keihin tahansa naapureihin. Oli hauska huomata, että vanhat Suomi-Ruotsi-vastakkainasettelut näyttävät Euroopan rajojen väljennyttyä ja kansainvälisyyden kasvettua haudatun ainakin nuorempien ikäluokkien osalta. Ehkä Ruotsiin suuntautunut runsas maahanmuutto on myös osaltaan muokannut ruotsalaisten asenteita niin naapurimaan kansalaisia kuin muita kulttuureja kohtaan.

Oikeaoppisesti seppelein koristautuneet ruotsalaiset juhannusneidot.

Koska meitä saatteli kotimatkalle saatteli melankolinen vesisade, ennen koneeseen nousua oli hyvä hetki piipahtaa hankkimassa mahantäytettä ja tuliaisia Tukholman suosituimpiin tavarataloihin kuuluvassa Täby centrumissa, jonka 220 liikkeestä myös nirsompi kuluttaja hankkii varmasti täydennystä vaatekaappiinsa tai kotiinsa.

Tukholmasta suuntaamme seuraavaksi hieman etelämpään eli tapaammehan pian Toscanan auringon alla.

Helteistä keskikesää!

Ruudun takaa <3 Marinella