Itsensä voi "synnyttää" aina uudelleen

Wakey, wakey, täällä taas... postausrytmiksi näyttää muodostuneen kahdesti viikossa, näin viikon keskivaiheilla ja viikonloppuna. Se tuntuu luontevalta määrältä. Pysythän kartalla?

Esittelen teille nyt vaiheittain lähitulevaisuuden keskeiset satsaukseni. Näyttääkö tylsältä? Hope not. Käytän aikaa ennen kaikkea itseni kehittämiseen ja pitkän tähtäimen suuntaviivojen etsimiseen.

Opiskelijaksi aikuisena 

Hyppäsin enempi ja vähempi opiskelijamoodille heti kevään korvalla. Päätös ei todellakaan ollut helppo, vaan vaati pitkän mietintäajan, loputtoman vaihtoehtojen puntaroinnin sekä syvälliset keskustelut ammattilaisten, läheisten ja ystävien kanssa. Välillä yksinkertaisesti tuntui, että räjähdän. Yritän nyt löytää rauhan ja tasapainon erilaisten arjen suoritteiden välillä. 

Törmäsin hetki sitten muutosvalmentaja Maaret Tukiaisen kolumniin "Elämänohjeita", jossa hän kertoi omasta elämänkaarestaan ja urapolustaan. Teksti kolahti, koska Tukiainen kirjoitti täysin niin kuin itse ajattelen. 

Maaret: "Lähden helposti mukaan uusiin juttuihin." -> Todellakin. Tulette huomaamaan tämän pian. Minulla piti olla melko tyhjä kalenteri huhtikuun alusta, mutta kuinka kummaa, listalla on nyt opiskelua, työtä, kirjoittamista, kodin projekteja, uusia harrastuksia... Minulla todellakin on monta rautaa tulessa ja koko ajan. Arkeni on varsin aikataulutettua, mikä saattaisi kauhistuttaa monia, sillä myös useat kotiin ja lapsiin liittyvät asiat kasautuvat käytännön syistä minulle. No, itse olen osani valinnut, en koe uhrautuvani enkä ainakaan kovin helposti heittäydy marttyyriksi. Olen tottunut menemään ja tekemään jatkuvan vatvomisen sijaan. Ehkä teen asiat tehokkaammin, kun niitä on useita rinnakkain. 

 

Maaret: "Joku voisi sanoa, että elämäni on aikamoista extremeä. Että mikään ei riitä." -> Olen opiskellut monenlaista, niin perustutkinto-opiskelijana, työn ohessa kuin kurssimuotoisestikin. En lähtenyt takaisin koulun penkille minkään ulkoisen paineen takia, vaan Maaretin sanoin "sisäisen seikkailun viemänä". Haluan katsoa vielä tämän kortin, haastaa ja kehittää itseäni. Onneksi lähipiirini ymmärtää tämän enkä ole joutunut taistelemaan päätökseni puolesta. Saan "kiksit" niistä päivistä,  jolloin saavutan asettamani tavoitteet ja ehdin myös nauttia vapaasta läheisteni kanssa. Tällä tarkoitan ennen kaikkea sitä, että tulokset ovat hyvät suhteessa käytettyyn aikaan. Tiedän, olen suorittaja. Minulle on vaikeaa tyytyä pysyvään olotilaan, vaikka se voisi olla se helpompi vaihtoehto. Uuden edessä joutuu astumaan epämukavuusalueelle. Se palkitsee, vaikkei olekaan aina kivaa. Useat muutot, maisemanvaihdokset, erilaiset työt ja uuden oppiminen ovat jättäneet minuun ikuisen "levottoman sielun". 

Maaret: "Voimme synnyttää itsemme aina uudelleen, kun annamme sille mahdollisuuden." -> Inhoan kaikenlaista ihmisten lokerointia, mitä Suomessa tapahtuu usein esimerkiksi koulutuksen tai ammatin osalta. Henkilön oletetaan lähtökohtaisesti olevan "sellainen tai tuollainen", koska hän on juristi, poliisi tai sairaanhoitaja. Luin kerran haastattelun kustannusalalla pitkään toimineesta henkilöstä, joka oli halunnut tehdä urallaan ns. sivuttaisliikkeen eli siirtyä johtajan pallilta toisen organisaation asiantuntijatehtävään. Tämä ei toteutunut, koska johtajan uskottiin aina haluavan olla johtaja. Itse koen, että ihmistä määrittävät monet asiat: elämänkokemukset, omat vahvuudet, perhesuhteet, harrastukset jne. Lähes mitä tahansa voi oppia, kun on vain riittävästi halua, motivaatiota, rohkeutta, innostusta, kärsivällisyyttä ja sitkeyttä. Uuteen heittäytyminen vaatii vanhasta hellittämistä, sillä vuorokaudessa on tunteja vain rajallinen määrä. Toisaalta asioiden yhdistäminenkin on mahdollista: tasapainoilu vaatii vain tarkkaa organisointia ja asioiden tärkeysjärjestykseen asettamista. Itse olen valinnut jälkimmäisen tien, sillä opiskelu on myös yksinäistä ja haluan pitää yllä ammattitaitoani ja jo syntyneitä kontakteja. Huomasin myös aika pian, että tarvitsen vastapainoa esseiden kirjoittamiselle ja tentteihin lukemiselle.

Koen tällä hetkellä, että olen suuresti etuoikeutettu saadessani varata aikaa itselleni tärkeille asioille. Minulla on myös ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni aikaa toteuttaa jokin täysin oma projektini. En vielä tiedä, mihin tämä kokemus johtaa tai edes, mitä selkeästi tavoittelen. Seuraavaksi siis presuppositioiden pariin. Ai mihin ne liittyvät? Eiköhän sekin selviä pian. Seuraavassa postauksessa kuitenkin sitä elämän kevyempää puolta. 

Ruudun takaa <3 Marinella

Opiskelun ja työn vastapainoksi kaipaan jotain konkreettista puuhailua. Askarteluun on hyvin harvoin mahdollisuuksia, mutta nyt ehdin tyttäreni kanssa väsätä keväisen ovikranssin kierrätysmateriaalista. Kranssin pohja syntyi vanhasta ovikoristeesta, lintu napattiin sinnikkäästi kukkivasta joulukukasta, pääsiäisvitsojen hyöhenistä saimme koristeen reunaan, kipsimuna tarttui mukaan myyjäisistä ja timantti oli tyttären säilyttämä "aarre". Kierrätys kunniaan!