Haaveillen

Copywriter Ville Ohtonen haastoi blogissaan suomalaiset haaveilemaan. Taidamme olla tässä lajissa liian vaatimattomia, varovaisia ja jopa konservatiisivia. Eräs blogi väitti, että maailman ihmisistä ainoastaan viisi prosenttia unelmoi. Toisessa taas kuvattiin, miten henkilö, joka ei koskaan haaveile vain suorittaa.

Tarvitsen positiivisia ajatuksia, vaaleanpunaista unelmahöttöä, sillä viime viikkoihin on mahtunut hetkiä, jolloin olen jopa kironnut kunnon lumikuuroja taivaalta tuprutelleen sääukon. Vuoden lopun varsinainen antikliimaksi! Muutama blogiton viikkokin jäi väliin, kun pää ja kalenteri olivat yhtä tukkeessa.

Ovatko unelmat vain saavuttamattomien pilvilinnojen rakentamista vai voivatko ne oikeasti toteutua?

Malttamattomana ikiliikkujana ja pessimismiin taipuvaisella realistin luonteellani olen ehtimätön ja varovainen unelmoija. Monet toiveeni, odotukseni ja haaveeni Ohtonen tulkitsisi varmasti ”arkipäivän kurahousujutuiksi”, mutta hei, mä yritän nyt.

UNELMA 1: 

Jos olisin taloudellisesti riippumaton, perustaisin sisustusmyymälän ja kahvilan käsittävän kompleksin. Tarjoaisin skandinaavisen rouhean, esteettisesti vaikuttavan, tunnelmallisen ja kiireettömän ympäristön kodin laittajille, juttuseuraa kaipaaville, trenditietoisille, lepohetkeä etsiville, kiireen kurjistamille. Myös lapset olisivat tervetulleita viihtymään ja hypistelemään ihanuuksia.

Kahvilan vetonaulana olisi monipuolinen, hedelmä- ja marjapainotteinen sekä lähileipomoiden tuotteista koostuva aamupala, jonka aikana sanaa KIIRE ei saisi lausua.

Asiakasilloissa duunattaisiin milloin mitäkin yhdessä, hyvällä mielellä ja rennolla otteella: heittäydyttäisiin maalaustalkoisiin, näperreltäisiin betonitöitä tai pidettäisiin lukupiiriä. Miksei myymälään voisi eksyä joskus joku vieraskin asiantuntijan roolissa.

Kauneus on puoli ruokaa.

UNELMA 2:

Ammatinvalintatesti osoitti minulla olevan aineksia sisustusarkkitehdin työhön. Koska piirustus- tai matemaattiset taitoni eivät  mahdollistaneet tähän haaveeseen yltämistä, olen toteuttanut näitä piileviä lahjoja vapaa-ajallani. Viihtyisässä tilassa koen olevani luovempi ja tehokkaampi.

Haaveilen pienistä rauhallisista hetkistä keskellä arkea, jolloin voin istahtaa selailemaan sisustuslehtiä, bongaamaan ideoita ja suunnittella kodin kohennusprojekteja. Sisustukseen pätee sama sääntö kuin matkailuun. Suunnitteluvaihe on melkein yhtä hauskaa kuin itse reissuun pääseminen.

UNELMA 3:

Jos tipahdetaan astetta realistisemmalle tasolle, toivoisin voivani työskennellä monipuolisia taitoja vaativassa työssä, jossa saa ja pitää sopivasti pinnistellä ja jolla on vaikuttavuutta. Tunnistan verkostotyön mahdollisuudet, ymmärrän kohderyhmäviestinnän merkityksen ja rakastan kielen kiemuroita. Insprioiden erilaisista ihmisistä, työn merkityksellisyydestä ja   uusista haasteista. 

Elämässä pitää olla välillä myös "timanttihetkiä".

UNELMA 4:

Reppu selkään ja reissaamaan! Unelmista ja puheista on tämän haaveen kohdalla siirrytty jo jonkinasteiselle suunnitelmallisuuden tasolle. Kuukausi Amerikassa, länsi- tai itärannikon maisemissa.

Ei tiukkoja aikatauluja, perheen yhteistä aikaa, suuruuden ihmettelyä, hetkellinen vapaus.

Ameriikan valloitus on minulta vielä tekemättä.

UNELMA 5:

Ehkä suurin voimavarani on ihana perhe, joten unelmoin vain sen säilymisestä eheänä. Ylpeydellä voin sanoa, että minulla on fiksu mies ja äitiään viisaammat lapset. Love you. <3

Toivon, että saisin pitää ympärilläni myös kaikki ne rakkaat ystävät, jotka olen saanut lähelleni. Ovi on aina auki myös uusille ystävyyksille. Opintojen myötä olen tutustunut mahtaviin persooniin ja sisäistänyt jälleen kerran, kuinka merkittävää vertaistuki voi olla. Ping Anita, Anna-Kaisa ja monet muut opiskelutoverit. :)

Yksi vielä toteutumattomista haaveistani on lähipiirin yhteinen matka jonnekin lämpimään. Kiitoksena tukiverkkoudesta ja avusta.

UNELMA 5:

Viides unelmani ei suinkaan ole vähäpätöisin. Se liittyy kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, terveyteen ja niiden ylläpitämiseen.

Haaveilen arkipäivistä, joihin voisi kuulua enemmän kehollista rasitusta, happihyppelyjä tai täydellistä keskittymistä vaativien tanssimuuvien opettelua. Ehkä olisi taas aika elvyttää vanhoja harrastuksia? Olisiko tässä uudenvuoden lupauksen paikka?

Tämä kynttilä palaa Imatran surmissa menehtyneiden muistoksi, heidän, joiden unelmilta katkesivat siivet aivan liian aikaisin. Syvä osanotto ja voimia perheille, muille läheisille ja työkavereille.

UNELMA 7:

Ennen kaikkea odotan sisäisen rauhan saavuttamista. Tunnetta siitä, että tämä riittää, näin on hyvä. Haluan myös säilyttää ehtymättömän uteliaisuutena ja ylläpitää ja kehittää "sydämen sivistystä", joka erään määritelmän mukaan on "elämää ylläpitävä nöyrä asenne, johon kuuluu oikeudenmukaisuus ja aito lähimmäisen huomioiminen".

*****************

Fintelligens laulaa, että ”varo, mistä unelmoit, se voi toteutua”. Uskotko sinä tähän? Mistä itse haaveilet?

Vaaleanpunaisissa pilvissä on hyvä kulkea valon juhlaa eli joulua kohti.

Ruudun takaa <3 Marinella

Unelmat voivat olla myös pieniä ja helposti toteutettavia, kuten haave upottaa hampaansa tähän tähän kahvila Esplanadin isoon pullaan. :)