Joulusiivouksen voi tehdä myös kesällä

Inhoan suursiivouksia. Ajatuskin siitä, että työ- tai opiskeluviikon päätteeksi aloittaisin kodin puunaamisen raivaamalla kasoittain ylimääräistä tai "eestaas" seilaavaa rojua paikoilleen, on uuvuttava. 

Myönnän pedanttina esteetikkona, että nautin siisteydestä ja järjestyksestä. Kun ympäristö on kunnossa, myös mieli on kaikin puolin keskittynyt. 

Pieni kakkukupu oli turhake keittiössä, mutta suojaa nyt saippuoita kylpyhuoneessa.

Suursiivouksien sijaan siivoan usein, mutta vähän kerrallaan. Ja koska vastaan pääosin kotimme kyseisistä "huoltotoimenpiteistä", tarkoittaa se siis käytännössä sitä, että lähes joka päivä on tehtävä jotain: pestävä, imuroitava, järjesteltävä, lajiteltava, organisoitava, huollettava... Tähän riittää kuitenkin pieni aika, sopiva luppohetki, kun aivoja on nollattava ja kädet kaipaavat näppäimistön sijaan vaihtoehtoista kosketuspintaa.

Kiva kesäkassi kätkee terassiviltit syksyllä.

Kesän korvalla lähes jokainen naistenlehti kohkasi japanilaisen ammattijärjestäjä Marie Kondon vinkeistä kodin järjestyksen ylläpitoon ja tavarapaljouden karsimiseen. Aihetta käsittelevissä kirjoissaan Kondo lupaa, että hänen vinkkejään noudattamalla epäjärjestys on pian vain haalea muisto menneisyydestä.

Voin vannoa, ettei minulla ole jatkuvasti aikaa ja kiinnostusta villakoirien metsästykseen. Näin jälkikäteen on ehkä myös helppo todeta, etten ollut kovinkaan yllättynyt Kondon vinkeistä, joista useimpia olen noudattanut jo vuosia meille sopivan siisteysasteen ylläpitämiseksi ja jatkuvan siivousrumban helpottamiseksi. 

Pukuhuoneen isosta korista myös vieraiden on helppo napata pyyhkeet saunaan mennessään.

Marie Kondo ohjeistaa järjestämään kodin nurkat kerralla uuteen uskoon. Vaikka juuri kerroin asteittain etenevistä siivousurakoistani, kerran vuodessa, yleensä kesällä, räjäytän kaapit, vaatehuoneet ja varaston ja raivaan pois kaiken tarpeettoman tavaran. Vaikka siivoan useamman päivän putkeen, jaksotan urakkaa keksimällä väliin mukavampaa ja viihdyttävämpää tekemistä. Näin homma ei ala puuduttaa heti ensi metreillä. Valitsen "siivouspommiin" myös säiltään epävarmat viikot eli harvojen hellepäivien hukkaan valumisesta ei tarvitse murehtia. Lapsetkin jaksavat perata aarrelaatikkonsa, kun koulu- ja harrastuskiireet eivät paina päälle. Samalla voi unohtaa joulusiivouksen, kun turhakkeet ja tilpehöörit on karsittu muutama kuukausi aikaisemmin pois nurkista ja kaappien porukoilta.

Arvaatko, mitä näissä paperipusseissa on? No, lemmikin ruokaa.

En ole koskaan ollut kerääjä- tai säilyttäjätyyppiä. Oikeastaan en voi sietää mitään, mistä tiedän, etten tule enää käyttämään tai tarvitsemaan sitä. Olen tehokas kierrättämään, antamaan tai myymään itselleni tarpeettomaksi jäänyttä tavaraa eteenpäin. Marie Kondon edellyttämään täydellisyyteen eli kaiken turhan ja tarpeettoman karsimiseen en varmastikaan yllä, mutta pystyn kyllä surutta luopumaan kipoista, kupeista, helyistä ja hepenistä. Samalla iloitsen suuresti, jos itselleni tarpeeton voi vielä tuoda iloa jollekin toiselle. 

Aiemmin puunvärinen, myöhemmin valkoiseksi tuunattu kaappi kätkee sisäänsä kaikkein kauneimmat astiat.

Yksi Kondon ohjeista on välttää liikaa säilytystilaa. Tiedän itse, miten houkuttelevaa olisikaan sortua ostamaan trendivärien mukaisia laatikkosarjoja tai vähintään muutamaa koria "sälätavaralle". Rakastankin kodissamme erityisesti sitä, että kullekin tavaralle on oma paikkansa. Varsinkin alakerran vaatehuone on pelastus, jossa kengät ja kausitakit pysyvät järjestyksessä. Nämä, hankintahetkellä ehkä arvokkaammat ratkaisut ovat pitemmän päälle säästäneet varmasti myös monilta ex tempore -ratkaisuilta. Kirjojen ystävänä en ole vielä raaskinut luopua kirjahyllyistä (tai paremminkin vitriineistä), vaikka monien mielestä ne ovat jo vanhanaikaisia tai jopa mauttomia.

Isoäidiltä perityssä vanhassa pärekorissa säilytän lukemista odottavia lehtiä.

Tavarariippumattomuudesta huolimatta en elä täysin askeettisessa tai minimalistisessa kodissa, mutta sitä ei ole myöskään kuorrutettu pienellä koristekrääsällä, josta Kondo niin ikään varoittaa. Minulla on lukuisia rakkaita esineitä, kuten edesmenneen isoäitini pärekori tai isäni tekemä kampauspöytä, joista en luopuisi tukuistakaan seteleitä. Enää en kuitenkaan haihattele tavaran perään, sillä varsinkin lukuisat muutot ovat muistuttaneet, ettei sitä kannata olla määräänsä enempää. Jos hankimme jotain uutta, se on harkittu, punnittu ja vertailtu päätös. Saatan myös hyvin ostaa käytettyä, jos tavara on laadukasta ja hyvin pidettyä. Monelle asialle voi keksiä myös uuden käyttötarkoituksen. Muistan, kun muutimme nykyiseen kotiimme, veljeni kysyi, mihin olohuoneen lattialla maannut vanha ovi oli menossa. Vastasin, ettei mihinkään, vaan palvelee meitä jatkossa pöytänä, tosin pyörät alla.

Pitäytyi sitten Kondon oppeihin tai vain maalaisjärkeen, ilman turhaa tavaraa on helpompi hengittää!

Vaatehuoneen kenkähyllyt ovat yksi arjen pelastus. Kengät voivat asettua myös vahingossa värisuoraan. :)

Ruudun takaa <3 Marinella