Kulttuurikuuri, vol. 1 – Circus & Opera at the same stage

Kansallisoopperan iltavalaistus Töölönlahden puolella.

Perheemme vuosikalenteriin on varattu aina ennen joulua päivä jollekin Helsingissä toteutettavalla kulttuuririennolle. Siksi Helsingissä, että tällä tavalla voimme viettää juhlaa ennakkoon pääkaupungissa asuvien sukulaisten kanssa, kunnes vetäydymme jokainen omiin joulunveittoihimme.

Yleisö toivotettiin tervetulleeksi puitteita myöten.

Viime vuonna kiirehdimme suoraan lasten kuusijuhlasta Kansallisteatterin historiaa henkivälle päänäyttämölle katsomaan iki-ihanan ja koskettavan Saiturin joulun. Saiturin nahkoihin heittäytynyt Vesa Vierikko oli nappivalinta rooliin koko olemuksensa, puhetyylinsä ja muuntautumiskykynsä vuoksi. Teatterihetken kruunasi upeat aitiopaikat sekä hauska sattuma, kun viereemme istahti näyttelijä Seela Sella nauttimaan kollegoidensa roolisuorituksista. Tuo teräsnainen sävähdyttää pelkällä läsnäolollaan.

Oopperan kauppa on myös elämys.

Tänä syksynä yhteinen kulttuurielämyksemme aikaistui huomattavasti loppuvuoden tiukahkon aikataulun vuoksi. Neljän aikuisen työ- ja opiskelumenojen ja kahden lapsen koulu- ja harrastusaikataulun tarkastelu paljasti ainoastaan yhden aukon viikko viikolta läpikäydyistä kalentereista. Bingo!

Tästä asut Halloweeniksi? Hankinta tulee tosin hieman tyyriiksi.

Kansallisooppera oli muuttunut kuin suureksi huvilateltaksi värivaloineen, lyhtyineen ja ilmapalloineen, kun astelimme sinne CircOperan yleisöksi. Ilman turhaa vaatimattomuutta voi todeta, että kyseessä on maailman ensimmäinen sirkusta ja oopperaa luovasti yhdistävä teos. Perhenäytöksestä oli riisuttu turha hienostelevuus jo oleskeluaulassa. Lähes heti yleisöä vastassa nökötti popcornkärry lapsivieraiden suureksi hämmästykseksi ja iloksi. Myös osa yleisöstä oli pukeutunut teeman mukaisesti joko hassuihin tai erityisen värikkäisiin vaatteisiin.

Herkut on tarkoitettu vain väliajalle. Katsomoon niitä ei ole lupa viedä.
Lauantaina näytöksiä oli kaksi. Myös kello seitsemältä alkanut esitys vaikutti loppuunmyydyltä. Popcornjono kiemurtelee kuvassa vasemmalla.
Valoketjut koristivat koko rakennusta, myös katsomoa.

CircOpera toi lavalle kolme suurta ja rakastettua taidemuotoa. Estradilla kohtasivat sirkustaituruuden huippunimet, ooppera-aarioiden upeaääniset tulkitsijat sekä baletin ammattilaiset. Temput ja musiikkikimara kuljettavat eteenpäin myös ikiaikaista tarinaa rakkauden etsimisestä ja löytämisestä. Ilmapallo, joka kasvaa esityksen edetessä, kuvaa sirkusseurueeseen saapuvan tytön ja siellä taustahenkilönä työskentelevän miehen romanssin syvyyttä.

Ilmapalloilla on keskeinen merkitys myös itse esityksessä. Ne symboloivat rakkautta ja sen määrää.
Jännitys nousee. Mitä esiripun takana on odotettavissa?

Vauhdin hurmaa estradilta ei todellakaan puuttunut. Tunnelmat vaihtuivat jännityksensekaisista hetkistä kauniiseen rakkauden hekumaan. Musiikki koostuu kansainvälisesti tunnetuista, kai voi sanoa, klassikoista. Jopa minä, joka en ole suuri klassisen musiikin tuntija, tunnistin kappaleista esimerkiksi Sevillan parturista tutun Figaron ja Eläinten karnevaalin tunnusmusiikin. Solisteina lavalle nousivat tenori Mika Pohjonen, basso Koit Soasepp, kansainvälistä uraa luova baritoni Ville Rusanen ja heleä-ääninen Hanna Rantala.

Ohjelma sisältää yllätyksen kaikille lapsille ja lapsenmielisille. Minkä, se selviää seuraavasta kuvasta.
Tadaa! Naamio silmillä sirkustunnelmaan voi uppoutua täysillä.

Solistien osuudet jäävät CircOperassa hieman kaiken muun lavalla tapahtuvan varjoon. On vaikea keskittyä esimerkiksi vieraskieliseen aariaan samalla, kun jännittää kädet hikisinä laulajan takana taiteilevan nuorallakävelijän puolesta. Oopperan kuorolle on sitä vastoin annettu tässä esityksessä runsaasti tilaa ja sen kuoro kyllä täyttää taidokkaasti. Niin solisteja kuin kuoroa säestää maailman suurimmaksi sirkusorkesteriksi tituleerattu Oopperan oma sinfoniaorkesteri.

Rakastan sirkusta ja Budapestissa asuessamme sirkuksessa käynti oli yksi suosikkiharrastuksistamme. Harvoissa kaupungeissa on vastaavaa omaa, pysyvää sirkusta. Sirkuksessa ikuinen elämän paradoksi iloineen ja suruineen, onnistumisineen ja kommeluksineen on jatkuvasti läsnä.

CircOperassa kansainväliset sirkustaiteilijat esimerkiksi jönglooraavat, tekevät huimaa ilma-akrobatiaa ja kuolemanpyöräilevät. Temput vetosivat myös omiin sirkuslaisiimme, ja esityksen jälkeen kotona harjoiteltiin taas nuoralla kävelyä, taidokkaita kieppejä ja venymistä vaativia spagaatteja. Rakastuimme Kimalaisen lento -kappaleen aikana lavalle pöllähtäneisiin mehiläispaksukaisiin, joiden siiveniskuja säesti keinulla korkeuksiin kohonnut tuubailija. Aivan CircOperan lopussa oli myös hieno kohtaus, jossa Rusasen ja Rantalan ”Bist du bei mir” -dueton aikana köysitaiteilijat esittivät teemaan sopivan, romantiikan täyteisen liikesarjan.

Uudenlainen toteutus haastaa esiintyjät heittäytymään ja tekemään yhteistyötä yli taidelajien. Esimerkiksi Rusanen laskeutuu Figarona lavalle valjaiden varassa seinää pitkin. Taidokas laulaminen onnistuu näköjään myös lähes pää alaspäin.

Yleisön huomio "vangittiin" heti ensitahdeista alkaen.

Yhteistyön ohella päivän toinen ajankohtainen ”sana” oli interaktiivisuus. Heti CircOperan alussa valokeila pysähtyy sattumanvaraisesti yhteen viattomaan katsojaan ja Sevillan kuuluisa parturi alkaa hommiin. Lopputuloksen jokainen näkee jättimäiseltä takascreenillä. CircOpera yltää myös tilankäytössä kiitettävälle tasolle: päälavan lisäksi taiteilijat leijuvat katsojien yllä, kiipeävät näyttämön sivutasoille ja kirmaavat keskellä yleisöä. 

En ole aiemmin nähnyt Kansallisoopperan katsomoa koristeltuna.

Esityksen kesto oli reilut kaksi tuntia. Missään vaiheessa ei tuntunut sieltä, että katsomossa alkaisi puuduttaa. Sen verran intensiivisesti esiintyjät saivat vangittua yleisön huomion. Varsinkin ensimmäinen osuus ennen puoliaikaa oli aikamoista tykitystä, ja tahti rauhoittuikin hieman loppua kohden. Rauhallisemmasta toteutuksesta nauttivaa saattaa ehkä hieman hengästyttää: mihin katseen suuntaisi, kun joka puolella tapahtuu jotakin mielenkiintoista? Itse taustajuoni, rakkaustarina, kulkee aavistuksen löyhästi mukana esityksessä alun huumaa ja lopun rakkaus voittaa aina -huipennusta lukuun ottamatta. Ehkä teoksen olisi voinut rakentaa myös selkeämmin niin, että tämä punainen lanka ikään kuin teemoittaisi ja rullaisi tarinaa eteenpäin.  

Eri kohtaukset herättivät myös mielikuvia niin vanhoista kuin uusista legendoista. En tiedä, oliko tämä tarkoitus vai olenko viime aikoina uponnut liian syvälle kirjallisuuden klassikoihin. Kuolemanpyörän tullessa lavalle tunnelma oli suoraan kuin Danten Helvetistä. Pyörässä roikkuvan sirkustaiteilijan voi nähdä tuskan syövereistä Kiirastulen kautta pelastusta etsiväksi vaeltajaksi. Tai oravanpyörän vangiksi joutuneeksi nykyihmiseksi. Toisaalta huomasin ajatelleeni, että tuo hetki oli myös kuin välähdys James Bondin alkutahdeista. Vaaroja uhmaten tuo agentti on taas valmis pelastamaan maailman. Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli -maalaus välähti mielessä, kun mekaanikot kantoivat lavalle tikapuille nukahtaneen työtoverinsa.  

Kansallisoopperan ikkunasta saattoi kurkistella myös iltavalaistuksessaan kylpevää Linnanmäkeä.

Liput näytökseen olivat suhteellisen tyyriit, 53 euroa kappaleelta. Tuohon päälle tulivat vielä väliaikatarjoilun herkut, jotka eivät spesiaalipaikasta ja -tarjoilusta johtuen olleet sieltä edullisimmasta päästä. Kohdallemme on kuitenkin harvoin osunut suurempia pettymyksiä. Opiskeluaikana 2000-luvun alussa muistan väsähtäneeni Mozartin Taikahuilun modernisoituun versioon. Sitä vastoin esimerkiksi vuonna 2012 ensi-iltaan tullut Lumikuningatar -baletti oli yksinkertaisesti huima lavastuksineen, puvustuksineen ja taidokkaine esiintyjineen. Tuossa koko perheen performanssissa myös lapset huomioitiin aivan spesiaalilla tavalla: meillä on edelleen säilössä kaksi taikamiekkaa, joilla pelastettiin pikkuista Kaita Lumikuningattaren palatsista, ikuisen jään keskeltä.

Väliajalla kirmasimme meille valmiiksi varattuun pöytään nauttimaan sorpeteista, kahvista ja sherrystä. Harmillisesti emme hoksanneet tilata maisteluun Oopperan omista mehiläispesistä saadulla hunajalla ryyditettyä teetä tai vaikkapa juustolautasta. Tässä herkkuvinkki niille, jotka pääsevät pian nauttimaan taide-elämyksistä.

Ns. korkeakulttuuria kammoksuvalle tämä täysin uusi näyttämöelämys on helppo tapa tutustua taiteen eri muotoihin. Tanssi, laulu, sirkustemput ja vaihtuva kuvamaailma elävät CircOperan lavalla luontevasti rinnakkain. YLE:n verkkosivuilla esitystä ei lueta perinteisiin laatuproduktioihin, mutta kyllä myös CircOpera on elämys – ja arvokas koko perheelle sopivana toteutuksena. Ja hei, jos et kostu esityksestä muuta, niin tiedät ainakin, mistä kulttuuripiireissä ja kahvipöydissä kohistaan.

Syksy voi olla elämyksiä täynnä. Katso kulttuuritarjontaa uusin silmin.

Elämyksellistä syksyaikaa!

Ruudun takaa <3 Marinella

Ps. Kansallisooppera osaa yleisön kontaktoinnin. Heti aamulla saimme kiitosviestin käynnistä sähköpostiimme.