Kuormalavataidetta, vol. 1

Kevään kynnyksellä kotimme nurkalle kuormattiin reilun kahdeksan tonnin painosta pihakiviä. Sen sijaan, että olisin etsinyt Pinterestin ja muut verkkopalvelut puhki kauniita pihakivikuvioita, ryhdyin kuumeisesti miettimään, mitä keksikin tehdä harmaiden antiikkimöhkäleiden alustana olevilla, noin kymmenellä raakapuisella kuormalavalla. 

Myönnän, että kevään ja kesän aikana lifestyleblogit ja DIY-verkkosivustot ovat pullistelleet kuormalavoista tehtyjä viritelmiä. Joidenkin mielestä aivan kyllästymiseen asti. Hetki sitten myös aina niin trendikäs terveysnäkökulma nousi esiin, kun ihmisiä varoiteltiin kyllästetyn puun aiheuttamista kemikaalialtistumisista. Meni syteen tai saveen, pakkohan se oli laittaa kätensä taas tähänkin soppaan, kun pihalla nökötti kasa ns. ilmaista tuunaustavaraa.

Kun pistää hihat heilumaan, keinun saa kokoon muutamassa tunnissa.

Olin jo pitkään haaveillut uusista terassikalusteista tai tuoleista, mutta tuo projekti ei tuntunut koskaan etenevän mielikuvista toteutukseen. Siitä se ajatus sitten lähti... vaikka hankintalistallamme on vieläkin toimivampi ruokailuryhmä ulos, nyt ainakin etuterdemme on edustavammassa kunnossa. Kahdesta kuormalavasta ja muutamasta tukipuusta, jotka olivat jääneet varastoon rakentamisen rippeinä, saimme syntymään tämän valkoisen keinun. 

Kaksin aina kaunihimpi. Tähän keinuun mahtuu kaverin kanssa. <3

Oman ja lukijoiden mielenrauhan säilyttämiseksi alleviivaan, että käyttämämme lavat olivat käsittelemätöntä raakapuuta. Karkean puhdistamisen jälkeen hioimme lavojen pinnan kauttaaltaan, jotta oma väki tai vieraat eivät saisi tikkuja peppuun ihan jokaisesta istumisesta. Hiomapölyn laskeuduttua oli tartuttava maalisutiin. Koska pohjamateriaalina oli raakapuu, sisä- ja ulkotiloihin sopivaa Ilves-maalia upposi pintaan litratolkulla. Täysin ilmaiselle projektille sai tässä kohden heittää siis hyvästit.  

Lavoihin tarttunut kivipöly ja hiekka irtosi juuriharjalla.
Aurinkoinen sää mahdollisti hiomisen ulkona ja säästi siten siivousurakalta.

Keinun molemmissa reunoissa kulkee paksu köysi, jonka päät solmimme terassin kantaviin tukipuihin kiinnittämiimme suuriin metallikoukkuihin. Romahtamisvaaraa ei siis ole, vaikka keinuun istahtaisi vähän roisimminkin ottein. 

Varmasti pysyy!
Välisolki yhdistää sivuilta kohti kattoa nousevat köydet, joten keinu pysyy hyvin tasapainossa.

Omin kätösin rakennettuun istuimeen ei ole ollut helppoa löytää mitoiltaan passeleita pehmusteita. Näppärä ompelija surauttaisi sellaiset tietenkin pikavauhtia, mutta itse tyydyin paremman puutteessa heittämään keinuun Uudesta-Seelannista Suomeen vaivalla roudaamamme lampaantaljat (onneksi näille löytyi vihdoin käyttöä), muutaman tyynyn ja viltin. Kostealla kelillä "lämmikkeet" on toki pelastettava sisälle suojaan terassikatoksesta huolimatta. 

Muratti nauttii olostaan keinun vieressä.

Sisustusvimmaista ilahdutti tämän projektin nopeus: aamulla kasa puuta, illalla "testiajoon" valmis keinu. Nyt minulla vannoutuneella kesäihmisellä on myös syksyn kuulaiksi illoiksi puoleensa vetävä paikka, jonne hiivin päivän ollessa pulkassa hörppimään teetä ja miettimään tulevia prokkiksia.  

En voinut vastustaa H&M homen uusia kangaskuoseja.

Aivan, laskit oikein. Tähän keinuun kului lavoistamme vain kaksi, joten totta kai niistä syntyi myös jotakin muuta. Siihen "muuhun" pääset kurkkaamaan myöhemmin tässä blogissa.

Olisi kiva kuulla, mitä sinä lukija olet viime aikoina tuunannut? Haluaisitko kertoa jonkin hauskan DIY-vinkin syksyn varalle? :) 

Betoni on yksi tämän hetken suosikkimateriaaleistani.

Iloista elokuuta!

Ruudun takaa <3 Marinella

ps. Kyllä ne kivetkin löysivät pihalta paikkansa.

Vihdoinkin valmis piha. Ja hiekan kantautuminen sisälle loppui, huh.