Muoviguruksi neljässä viikossa, vol. 1

Se oli se valas. Valtavan luontokappaleen inhimillinen kärsimys pisti irvistämään. Muoviroska oli tukkinut Norjan rannikolle ajautuneen heikkokuntoisen eläimen suoliston ja samalla aiheuttanut tälle merien valtiaalle valtavat kivut. Valas jouduttiin lopettamaan, koska sen elinympäristössä oli sinne kuulumatonta, välinpitämättömän ihmisen heittämää roskaa.

En voi kehuskella hurahtaneeni kierrätysuskoon tämän uutisen bongattuani, mutta nyt kuva veltosta, omakotitalon kokoisesta eläimestä häilyy mielessä joka kerta, kun vasta kassajonossa huomaan unohtaneeni kestokassit toistamiseen kotiin. Pakon edessä nöyrryn ja riivin hihnalle pari muovipussia. Omaatuntoa onnistuu rauhoittelemaan hetken syyttämällä ylikuormittunutta muistia, kiirettä tai hoidettavan asialistan pituutta, mutta jatkuvan huonon toimintatavan perusteluna tällaiset selitykset alkavat nopeasti ontua.

Muovipussikasa kotona muistuttaa huonosta tavasta käyttää turhakkeita, joita ilmankin pärjäisi. Ulkona luonnossa muovi säilyy jopa kymmeniä, ellei satoja vuosia.

Olinkin siis ehdottoman kiinnostunut ratkaisemaan näitä käytännössä pieniä, mutta vaikutuksiltaan suuria arjen ristiriitoja tarttumalla Etelä-Karjalan Jätehuollon tarjoamaan neljän viikon mittaiseen kierrätysguruhaasteeseen. Nyt Ekonaisen viittaa on mahdollisuus, mutta toisaalta velvoitekin tavoitella miettimällä oman nelihenkisen perheemme kierrätystapoja ja kulutustottumuksia etenkin muovituotteiden osalta.

Keltainen muovinkeräysastia mahtuu pihalle samaan siistiin riviin seka- ja biojäteastian rinnalle.

Kampanjaan tutustuttani huomasin, että suomalaisia on patistettu elintarvikkeiden ja kulutustuotteiden muovipakkausten kierrättämiseen aktiivisesti jo viime vuoden alusta. Nyt vastuu niiden keräämisestä ja kierrätyksestä on nyt tuottajien eli kaupan ja teollisuuden harteilla. Uutinen on päivittäisessä ärsyketulvassa vilahtanut suoraan näkökenttäni ohi, ja vanhasta, valitettavan huonosta tottumuksesta ruoan pakkausmateriaalit ja saippua-, shampoo- yms. pullot ovat päätyneet meillä murehtimatta kuivajätteen joukkoon.

Muuten lajittelemme eteisen yhteydessä olevan vaatehuoneen ”kierrätyskeskukseen” pullot, kartongin, paperit/ lehdet, lasin sekä erilaisen ongelmajätteen, kuten paristot, energialamput ja maalit, jotka kulkeutuvat niille tarkoitettuihin keräyspisteisiin muiden menojen yhteydessä. Biojätteelle on oma muoviastia keittiössä. Meille tarpeettomat vaatteet tai tavarat jatkavat elämäänsä uusissa kodeissa tai uusiokäytössä. Jäätelöpurkit ja vahvemmat pakkausrasiat hyödynnämme toistuvasti marjojen sekä esimerkiksi eväiden säilytysrasioina.

Ikean säilytyspusseihin on helppo siirtää esimerkiksi kartonkipakkaukset heti niiden tyhjennyttyä. Säkin saa nakattua myös sellaisenaan autoon, kun on aika kurvata Ekopisteelle.
Ekopisteissä on selkeät opastaulut tuotteista, joita ne ottavat vastaan. Meitä lähimmällä keräyspaikalla ei vielä ollut omaa astiaa muovipakkauksille.

Muovin jatkojalostuksen saralla en siis todellakaan ollut verrattavissa ”neiti näpsään”, joten ensin oli tarkistettava perusfaktat Jätehuollon verkkosivuilta sekä varmistaa ymmärrys vielä kierrätyksessä enemmän ansioituneelta pikkusiskolta.

Pienellä taustatyöllä selvisin Jätehuollon kierrätysgurutestistä yhdellä hudilla. Testi kannattaa tehdä kirjallisiin ohjeisiin tutustumisen lisäksi osviitaksi muovin kierrättämiseen. Ilman muistin virkistystä en olisi esimerkiksi huomannut irrottaa shampoo- ja saippuapullojen osia toisistaan. Tämä on kuitenkin tärkeää muistaa, koska korkit ja pumput ovat pääsääntöisesti eri muovia kuin muu pakkaus.

Pakkausten kolmiomerkintä kertoo niiden kelpaavuudesta kierrätykseen. Jos kolmien keskellä on numero 3 (PVC-muovi), pakkausta ei saa viedä keräysastiaan.
Kierrätykseen voi laittaa myös pesuaine-, shampoo-, saippua- ja muut muoviset kosmetiikkapakkaukset.

Kierrättämisessä käy helposti samalla tavalla kuin esimerkiksi uutta harrastusta aloittaessa: jos sille antaa pikkusormen, se vie koko käden. Homman voi aloittaa pienesti ja kohta huomaa, että on koukuttunut tekemään yhä vain paremmin ja paremmin. Muutaman päivän toistemme lempeän muistuttelun jälkeen muovipakkaukset ja pussit alkoivat päätyä sukkelasti omaan astiaansa. Vain pari kertaa jouduin poimimaan kuivajätteeseen eksyneen jogurttipurkin tai leipäpussin oikeaan paikkaansa. Yleisroskan määrä väheni huomattavasti. Saman seikan noteerasin, kun tehostimme aiemmin kartongin kierrätystä.

Muovin kierrättäminen on myös äärimmäisen vaivatonta, kun pihalla nököttää bio- ja kuivajätteen kanssa samaa kokoa oleva keräysastia. Käytännössähän homma hoituu siis vastaavalla tavalla kuin muu kotitalouden jätehuolto. Seuraavaksi aioin selvittää, saisimmeko kuivajätteen tyhjennystä harventamalla muovinkeruuastian samoilla vuosikustannuksilla jatkuvaan käyttöömme.

Esimerkiksi rikkinäiset muovilelut tai muovitaskut eivät ole sopivaa kierrätysmuovia.

Ensimmäisen viiden päivän saaliimme oli yksi kassillinen muoviroskaa, pääasiassa elintarvikkeiden pakkausmateriaalia, mutta myös muutama kosmetiikkapakkaus sekä iso kasa erilaisia PUSSEJA. Ne ovat siis selkeästi meidän perheen heikko kohta jokapäiväisen ympäristön varjelemisen näkökulmasta turhuuksina, joita ei oikeasti tarvitsisi.

Muovipussit kyllä kiertävät kuivajätteen keruuseen, mutta silti ne päätyvät muutaman käyttökerran jälkeen osaksi 2 miljoonan tonnin vuosittaista jätevuorta. Olen kokeillut kuivajätteille myös biohajoavia pusseja sekä paperipusseja, mutta kyllästyin pian näihin herkästi hajoaviin malleihin. Energiaa kului ja hermoja kiristi, kun löysin itseni useampaankin kertaan jynssäämästä marinadia ja muita ruokajätteitä tihkuvia muovipönttöjä. Testasin myös päivittäistä pussin vaihtoa, mutta huomasin nopeasti, että jäteastiaan päätyi vajaita säkkejä, mikä myös tuntui turhauttavalta.

Huuhtelin nestemäiset ruokapakkaukset, kuten tyhjät jogurttipurkit ja jauhelihapakkaukset nopeasti vedellä, mutta en varsinaisesti pessyt niitä. Kunnon lotraus kuluttaa ehdottomasti liikaa energiaa suhteessa kierrätyshyötyyn.

Tulevien neljän viikon ajan lupaan selkä suorana toteuttaa omaehtoista ”pussiton kuukausi” -kampanjaa seuraavin periaattein:

  • Laitan kestokassit/ ostoskorit valmiiksi autoon ja vien ne sinne takaisin jokaisen kauppareissun jälkeen.
  • Yritän etsiä kestäviä, mutta biohajoavia roskapusseja.
  • Laitan hedelmät kaupassa kestopussiin.
  • En pyydä kassalla erikseen muovipussia esimerkiksi pakasteille.
Laatikon pohjalle unohtunut kestopussi hedelmille pääsee taas aktiivikäyttöön.

Helmikuu on siis muovikuu. Mitä hyviä niksejä sinulle on kertynyt kierrättämisen helpottamiseksi? Oletko sinä jo ansainnut muovigurutittelin? Kerro kokemuksistasi vaikkapa kommenttikentässä.

Itse yritän pitää mielessä vanhan viisauden, että jo pienillä teoilla maailma voi pelastua tai ainakin olla vähän parempi. Tsemppiä myös sinulle!

Ruudun takaa <3 Marinella

Muistamalla nämä niksit jäteastiaan ei päädy mitään sinne sopimatonta.