Pikapyrähdys Tallinnaan

Tallinnan joulutorilla katse kiinnittyy ensiksi upeaan kuuseen.

Ehdimme vielä vuoden lopussa liittyä niiden 10 miljoonan laivamatkustajan joukkoon, jotka kirittivät Tallinnan sataman huimaan ennätykseen. Koskaan aiemmin Suomen ja Viron pääkaupunkien välinen matkustajavolyymi ei ole saavuttanut vastaavia kahdeksannumeroisia lukuja.

Tallinna on siitä kiva kohde, että maisemanvaihdos onnistuu vaikka päiväseltään. Silti ehtii syömään mukavasti, ostoksille putiikkeihin, jotka eivät ole vielä rantautuneet Suomeen, nautiskelemaan kahville tai sivistämään itseään vaikkapa museoon.

Tallinnan vanha kaupunki oli jouluasussaan erityisen tunnelmallinen.

Koska meidän osa- ja kokoaikaisten lomalaisten aikataulussa oli jouston varaa, hyppäsimme laivaan inhimilliseen aikaan eli 10.30. Parin tunnin aalloilla keinuttelun varasin koulutehtäville. Muut perheenjäsenet hoitivat yleisen chillailun ja pikkuostokset laivalla. Päivän perhelippu oli varsin edullinen: meno-paluu irtosi 75 eurolla.

Laivalla olo on itselleni, jos ei nyt tuskaa, niin melko puuduttavaa. Siis ei mikään nautinto. Itämerellä on tullut vietettyä liikaa aikaa miehen opiskeltua vuoden Tukholman teknillisessä korkeakoulussa. Ennen 2000-luvulle siirtymistä saavutimme oman ennätyksemme laivamatkailussa: yhden lukukauden aikana astuimme punaisille tai sinisille aluksille reilut nelisenkymmentä kertaa. Näillä luvuilla kultakorttiasiakkuus oli taattu.

Rataskaevu -bistron tunnistaa ulkoseinään maalatusta suuresta lusikasta.

Jostain syystä olemme tänä vuonna haavittaneet Itämeren rannikkokaupunkeja; Tukholman, Riikan ja Tallinnan. Onneksi Etelä-Ruotsia ja Norjaa ravisuttanut joulumyrsky ei saapunut yhtä voimakkaana Viron tai Suomen puolelle, joten vastassa oli harmaa, mutta sateeton ja jouluasussaan varsin tunnelmallinen merenrantakaupunki.

Parin tunnin risteilyn jälkeen oli sopiva aika lounaalle. Valitettavasti suosikkipaikkamme, hauskasti osoitteensa mukaan nimetty bistro Rataskaevu 16 oli buukattu täyteen koko viikoksi. Aamuinen pöytävarausyritys karahti siis kiville. Ruuhka harmitti, mutta kertoi, että emme olleet yksin kokemuksinemme. Paikka on loistava: sisustus on rouhean teollisuushenkinen, palvelu Tallinnan a-luokkaa ja ruoka on hyvää, oivaltavaa, mutta silti konstailematonta. 

Ravintola Peppersack muistuttaa Tallinnan historiasta vanhana hansakaupunkina.

Nälän voittamina vaelsimme sitten vanhan kaupungin ytimessä palvelevaan turistirysään, Peppersackiin. Meidät ohjattiin lähellä ulko-ovea sijainneeseen pöytään, ja tunnelmaa latisti entisestään sisäänheittäjän tiheästi avaaman ulko-oven kautta suoraan niskaan puhaltanut kolea meri-ilma.

Ruoista parhaimmiksi osoittautuivat Peppersackin omat erikoisuudet eli tuliset liharuoat. Pisteitä paikka saa myös suoraan uunista pöytään nostetusta limpusta. Tämä lämpimäinen oli erikoisen hyvää, vaikka tavallisesti jätän vastaavan tumman saaristolaisleivän muiden herkuteltavaksi. Aamuvirkuille tiedoksi, että ravintolan kahvilapuolella tarjoillaan maukasta aamiaista ja tuoreita leivonnaisia jo kello kahdeksasta eteenpäin.

Myös tämä annos oli kakkosvalinta. Haluamani kulta-ahvenen valmistamisessa oli mennyt aikaa vielä reilut 20 minuuttia kauemmin.

Vanhan kaupungin ostostarjonnasta haluan ehdottomasti mainita huikeita, Italiassa valmistettuja nahkakenkiä myyvän Vivian Vau -liikkeen. Putiikissa myydään niin talvi- kuin kesäkenkiä koosta 34 kokoon 45. Monet parit ovat uniikkikappaleita, joten massaa vierastaville tämä myymälä on taivas. Kenkien hinnat ovat satasen ja parin sadan molemmin puolin, mallista riippuen. Kohtuuhintaisia siis laadun, materiaalin ja harvinaisuuden huomioiden. Zizissä voi puolestaan käydä tarkistamassa tämän hetken kuuminta hottia olevat pellavatuotteet. Värejä ja eri käyttötarkoitukseen tarkoitettuja tuotteita on runsas valikoima.

Vivian Vaun kengät erottuvat takuuvarmasti massasta.
Unohda harmaa ja musta ja valitse kevääksi vaikkapa turkoosit ballerinat.

Pidän Tallinnassa siitä, että kaupungissa annetaan arvoa perinteiselle käsityötaidolle, mutta myös tuoreelle designille. Mestarien piha on pieni käsityöläisnurkkaus aivan Raatihuoneen torin lähellä, osoitteessa Vene 6. Hurmaavasti ränsistyneen suljetun piha-alueen pikkumyymälät ovat täynnä taidokkaita käsintehtyjä tuotteita, kuten koruja, vaatteita, kasseja, kortteja ja koristeita. Nurkkauksen Chocolats De Pierre -kahvilaa on kuvattu jopa ”harrypottermaiseksi”. Kurkkaa rohkeasti sisään. Vastaanotto on vieraanvarainen ja ystävällinen.

Euroopan joulutorivertailussa Tallinna ohitti esimerkiksi Prahan ja Riian.
Makea vuoden lopetus.

Uudeksi suosikikseni listaan kuitenkin vanhan kaupungin Viru-porttien läheisyydestä sijaitsevan designmyymälä Oma Asi d_signin, joka esittelee uusimpien ja jännittävimpien paikallisten ja kansainvälisten suunnittelijoiden töitä: koruja, keramiikkaa, vaatteita ja sisustuselementtejä. Tuotteet ovat kekseliäitä, tyylikkäitä ja humoristisia. Löysimme kaupasta pitkään tyhjänä ammottaneelle aulamme seinälle mustan maailman kartan. Julisteesta voi irrottaa päällimmäisenä olevan tarrakerroksen kunkin valtion päältä sitä mukaa, kun maailmanvalloitus etenee. Tarran alta paljastuu piirroskuva kustakin maasta ja sen rajoista. 

Oma Asin myymät Helken heijastimet ovat kuin koruja. Talvitakkiin oli pakko saada yksi.

Vanhan kaupungin kierroksen jälkeen hyppäsimme taksiin ja kurvasimme kymmenen minuutin matkan Ülemisten ostoskeskukseen. Varsinkin lentomatkailijoille tämä shoppailupaikka on kätevä, sillä ostosreissulta voi kävellä suoraan lähtöterminaaliin. Lokakuussa 2014 uudistettu kauppakeskus on Viron suurin reilulla 200 myymälällään. Ülemistestä löydät saman katon alta myös kampaamo- ja kosmetologipalvelut.

Alennusmyynnit saattoivat sotkea tarkempaa hintavertailua Suomen ja Viron välillä, mutta yllätyin, että esimerkiksi monien kansainvälisten farkkumerkkien normaalihinnat olivat muutamaa kymppiä kotimaata edullisemmat. Kassiin päätyivät myös Fred Perryn tennarit muutamalla kympillä ja laadukas laskettelutakki teinille alle satasella. 

Ülemistesta löytyy esimerkiksi 23 kenkäkauppaa.

Kotiinpaluunmatkalla selailin hyvin toimitettua The Baltic Guide -lehden joulukuun numeroa. Se esitteli sen verran jänniä Tallinna -houkutuksia, että aloimme suunnitella uutta retkeä kaupunkiin heti keväälle. Mieskin jaksoi innostua, vaikka vierailee Tallinnassa vähän väliä työnsä vuoksi. Haluaisin suunnistaa ainakin Rocca al Mare -kauppakeskuksessa sijaitsevaan Debenhamsin myymälään, Tallinnan hipsterikaupunginosaksikin tituleerattuun Kalamajaan ja syömään venäläiseen ravintolaan, Troikaan. Laivan voisin kyllä vaihtaa lentokoneeseen. ;) 

Yllätyksellistä ja inspiroivaa uutta vuotta 2017. Anna haaveiden kantaa ja viedä!

Vuosi vaihtui kotimaisemissa, vaikka Habitatin kello ilmoittaakin paikaksi New Yorkin.

Ruudun takaa <3 Marinella