Tornien kaupunki Pisa - pienoinen pettymys?

Emme ole lomamatkoilla harrastaneet koskaan pakollista nähtävyyksien metsästystä. Siis päivittäistä ryntäystä jokaikiseen museoon, kulttuurin kehtoon tai patsaiden juurelle. Upeita kohteita on paljon, mutta stressinpoikanen saa helposti sytykettä myös lomalla, jos kellon lyödessä vääjäämättä minuuttejaan pitäisi ehtiä vielä sinne, tänne ja tuonne. 

Koska olemme reissanneet paljon lasten kanssa, valikoidut kohteet ovat määräytyneet ennen kaikkea perheen sisäisten kompromissien, mutta myös ystävien suositusten ja verkon muutamien matkavinkkejä tarjoavien palveluiden avulla. Kun viime vuosina olemme usein istuneet altaan reunalla ihmettelemässä jälkikasvujen loputonta uinti-intoa, nyt lapset ovat olleet erityisesti niitä, jotka ovat halunneet innolla kierrellä lähiseutuja. Myönnettäköön, että Keski-Italiassa lomailu ilman Pisan vierailua olisi myös meistä vanhemmista ollut outoa. Tornin takia kaupunkiin tulisi tuskin muuten lennettyä.

Kilometrejä Il Ulignanon kylästä Pisaan, kohti luodetta, on noin 85. Vaikka määrä ei kuulosta paljolta, matkaan saa varata reilusti aikaa. Tie mutkittelee useiden pikkutaajamien läpi eli mitään ns. ohitustietä perille ei ole. Myös raskaammat ajoneuvot kulkevat samaa reittiä pitkin. Etenemistä hidastuttavat myös alkutaipaleen lukuisat liikenneympyrät ja -valot. Toivo syyttyi, kun noin 40 kilmometriä ennen maalia pääsemme kaasuttelemaan moottoritielle. Tällä reitillämme ei ollut tietulleja, mutta autossa on hyvä pitää pientä kolikkokassaa niiden varalle.

Maisemat matkalla Il Ulignanosta Pisaan eivät olleet lainkaan maaseudun veroisia. Muutama auringonkukkapelto sentään tarjosi silmänruokaa levähdystauoilla.

Autolla Pisan vanhaan keskustaan ei kannata rynnistää. Täällä yliopistokaupungissa, kuten muissakin Keski-Italian suosituimmissa kohteissa on runsaasti parkkipaikkoja ja pääosa niistä on merkitty opastein. Pisassa parkkeeramisimme ilman merkittäviä ruuhkia kohtuullisen lähelle Ihmeiden aukiota. Parkkimaksut vaihtelevat muutamasta eurosta noin 20 euron päivätaksaan. 

Pisaan tehdään runsaasti päiväretkiä lähialueilta, kuten Firenzestä, enkä ihmettele tätä. Meille kaupunki oli ehkä pienoinen pettymys, sillä Ihmeiden aukion lisäksi emme juurikaan löytäneet Pisasta muita tutustumisen arvoisia kohteita. Arnojoen varsi oli kaunis, mutta päivän paahtava kuumuus (+ 34 astetta) söi hieman kävelyintoa. Myöskään ravintolavalintamme ei tällä kertaa osunut napakymppiin, ja saimme nautittavaksemme jäähtynyttä pastaa ja ylikypsää pihviä. Eniten kuitenkin ihmetytti se, että myös cappuccino oli onnistuttu pilaamaan laimeaksi, maultaan mitättömäksi litkuksi. Lapset kuitenkin iloitsivat Ihmeiden aukion edustan markkinakojuista tekemistään tuliaisostoksista. Matkoilla on myös hyvä sopeutua siihen, että nälän tai väsymyksen yllättäessä kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä. 

Ihmeiden aukiolla eli Campo di Miracolilla sijaitsee yksi Italian tunnetuimmista nähtävyyksistä eli Pisan kalteva torni. Huvittuneina katsoimme turistimassojen intoa asettua tornin eteen valokuvaan mitä oudoimmissa asennoissa. Kuka yritti esittää tukevansa tornia, kuka kantavansa sitä ja kuka jopa asettaa sen kuvaamaan miehisyyden merkkiä. Tiedemies Galileo Galilein kerrotaan pudottaneen tornin huipulta eripainoisia, -tiheyksisiä ja -muotoisia esineitä ja tarkastelleen niiden kiihtyvyyttä. Tarina ei liene kuitenkaan tosi. Pisan kaupungissa on laskettu olleen sen kulta-aikoina, keskiajalla yli 10 000 tornia. Kai kaupunkia voisi nimittää historiansa mukaisesti myös Tornien kaupungiksi. 

Todistettavasti edelleen pystyssä.

Torni on kallistunut aikojen saatossa perustusten ja maapohjan petettyä noin neljän metrin vinouteen, mutta 90-luvulla suoritetut korjaukset ovat hidastaneet uhkaavaa romahtamista. Torni kuitenkin kallistuu edelleen noin yhden millimetrin vuodessa, mutta korjausten ansiosta sen pitäisi olla paikallaan vielä noin 300 vuotta. Valkoinen torni on rakennettu marmorista ja huipulle päästäkseen joutuu kipuamaan 294 askelta. Aivan mahdottomia jonoja torniin ei vielä ollut, mutta kunnes eurooppalainen lomakausi on täydessä käynnissä, ruuhkat voivat olla aikamoiset. Torniin kerralla päästettävä ihmismäärä on nimittäin rajoitettu 40:een. 

Hups! Kuvaan halusi turistijoukkojen lisäksi myös "pyhä lintu".

Pisan vieressä kohoaa 1200-luvulta peräisin oleva todella kaunis Duomo eli tuomiokirkko, pyöreä kastekappeli ja hautakammio, jonne korkea-arvoiset pisalaiset aikoinaan haudattiin. 

Ihmeiden aukion kaikki nähtävyydet sijaitsevat aivan lähekkäin.

Lämpötila Pisassa kohosi lomamme ennätykseen, joten lempeä tuulevire Arnojoen reunalla oli tervetullut viilennys paahteiseen iltapäivään.

Joen ympäristö on kaunis, mutta veden vihreä väri ei.

Meidän oli tarkoitus taittaa kotimatkamme vaihtoehtoista ja vaatimattomampaa, mutta maisemiltaan ehkä kauniimpaa tieosuutta pitkin, koska iPhonen karttasovellus paljasti tuloreitillemme osuneen liikenneonnettomuuden. Koska navi laskee liikenneympyröiden poistumistiet jostain käsittämättömästä syystä aivan omalla logiikallaan, päädyimme yhden ohiajon saattelemina palaamaan Il Coltroon tuttua, mutta ei niin miellyttävää tieosuutta pitkin. Voin vakuuttaa, että olimme kaikki varsin voipuneita heittäessämme hyvästit yhdelle Italian merkittävimmistä yliopistokaupungista ja päästessämme tuttuun ja turvalliseen sijaiskotiimme uimaan ja torkkumaan aurinkovarjon alle.

Mutta älä unohda, seikkailut Saapasmaassa jatkuvat. :)

Ruudun takaa <3 Marinella