Ruuturouvan tähtiboksi

Tämän blogin tunnusbannerissa on väännös omasta nimestäni. Tosin monet saattavat muistaa ruudun takaa tuijottavan tytön myös Rauli Badding Somerjoen Ikkunaprinsessa -biisistä.

Koska nimen sanotaan kertovan aina jotakin kantajastaan, perinteisen henkilöesittelyn sijaan kerron teille pieniä tarinoita nimeni takaa. Ensinnäkin sukunimeni on naimakaupan peruja, joten siihen olen saanut tottua noin seitsemän vuoden ajan. Nimen omaksuminen tapahtui helposti, kai se on sopivan napakka ja siten pitkään kutsumanimeeni sattuva pari. Ruudun jääkiekkoilevien veljesten myötä nimi on alkanut muotoutua myös muiden suuhun sattuvaksi: nyt se taivutetaan jo lähtökohtaisesti oikein aiemman ”Ruutun” sijaan. Jotkut lähipiirissäni kutsuvat minua leikillisesti ”Ruutu-Rouvaksi”.

Kuulun siihen suomalaisten pieneen joukkoon, joka ei ole koskaan tavannut etunimikaimaansa. Paperilla kyllä, mutta en livenä. Koulussa nimeni oli ihmetyksen aihe erityisesti opettajille, ja se vääntäytyi helposti ”Marianneksi” tai ”Mariellaksi” Helsingin ja Tukholman väliä seilanneen laivan mukaan. Vanhemmat henkilöt muistavat myös Chymoksen valmistaman Marinella-liköörin.

Yksi varhaisimmista, omaan etunimeeni liittyvistä muistoista on se, kun istun Saabin takapenkillä ja auton kasettisoittimessa pyörii iskelmäkasetti. Korvat punaisina kuuntelin laulua Marinellasta. Alle kouluikäiselle rakkauslaulujen maailma oli tuskastuttavan vieras.

1950-luvun iskelmäsanoituksissa suosittiin italialaisia säveliä. Noista etelän tunnelmapätkistä kai pappanikin nimen aikoinaan nappasi. Isovanhempani kävivät vääntöä siitä, laittaisivatko nimen äidilleni vai eivät. Naisen sana painoi, joten nimi siirtyi yhden sukupolven verran eteenpäin minulle.

Mitä nimi siis kertoo minusta?

  • en osaa puhua italiaa, mutta maa on yksi suosikeistani välittömän tunnelman, ruoan sekä historian, muodin ja monimuotoisuutensa vuoksi
  • ihailen taitavaa kielenkäyttöä ja kielellä leikittelyä, rakastan lukemista
  • iskelmämusiikki ei edelleenkään oikein iske
  • Ruutu-rouva tai rautarouva: myönnän, olen napakka, sitkeä ja järjestelmällinen eli pilkku, kuten ystäväni hyväntahtoisesti väittää
  • jääkiekko ei valitettavasti ole lempiurheilulajini, vaikka nimestä niin voisi päätellä

Tämä blogi syntyi ajankohtaan, jolloin on aika hellittää vanhasta ja suunnata voimavaroja johonkin uuteen. Mihin? Aiheitani ovat OPISKELU - TYÖELÄMÄ - SISUSTUS JA MUUT HARRASTUSVIRITYKSET - MATKUSTELU JA KANSAINVÄLISYYS sekä VAIHTELEVA ARKI.  

Olethan mukana Ruudun takana. <3  Marinella

Koti piristyi harmaan päivän päätteeksi kevätkuntoon. Yellow is the new black or is it?