Toscanan auringon alla

Viime perjantaina aloitimme varsinaisen kesälomamme melkoisella rytinällä. Matkasimme lähes 3 000 kilometriä lentokoneella ja autolla määränpäänämme Il Coltron majatalo lähes keskellä ”Saapasmaata”, Toscanan maaseudulla.

Lensimme Roomaan, koska ennen joulua kohtuuhintaisia suoria lentoja esimerkiksi Firenzeen ei ollut tarjolla. Leonardo Da Vincin mukaan nimetyllä lentokentällä (kutsutaan myös nimellä Fiumicino) meitä odotti vuokra-auto, jota virkailija intoutui kuvaamaan sanoilla ”beautiful and powerful Audi”. Tehot olisivat kuulemma tarpeen Keski-Italian kumpuilevissa maastoissa. Italialaiset jos ketkä osaavat markkinoinnin taidon. Tunteisiin vetoavat keinot ovat käytössä joka sektorilla.

Matka maaseudulle Ulignanon kylään, Sienan maakuntaan, taittui pääosin nelikaistaista moottoritietä pitkin. Italialainen ajotyyli vaati taas aluksi hieman totuttelemista (vaikka olemme ajaneet aiemmin esimerkiksi Gardalla ja Gradossa): paikalliset kuskit kaasuttelevat lähestulkoon koko ajan ”talla” pohjassa ja luu aina ulkona (käsi ikkunasta roikkuen). Liikenteessä jää kuitenkin nopeasti jalkoihin, jos omaa paikkaansa ei ota rohkeasti. Mikäli kyytiläisillä on taipumusta matkapahoinvointiin, kannattaa siihen varautua etukäteen. Moottoritiet ovat kaistoiltaan kapeita ja myös päällyste on paikoin pahoin kulunutta. Paikallisten uhkarohkeat ohitukset, aggressiiviset ryhmittymiset, äkilliset kaistanvaihdot ja liittymiin tulot vaativat kuskilta lehmänhermoja ja alituista tarkkaavaisuutta.

Eräänlainen tervetulotoivotus meille oli matkalla lähes ensimmäisenä vastaan tullut San Marinellan kylä. Nimen puolesta olisi ollut hauska levähtää lounasaikaan kyseisessä rantakohteessa, mutta aluetta tuntematta emme uskaltaneet luottaa löytävämme sieltä nopeaa ja pikaista mahantäytettä. Jälkeenpäin ajatellen tämä saattoi olla virhearviointi, mutta matkaa Toscanaan oli vielä reippaasti jäljellä ja lapsia odotti luvattu iltauinti ”puulilla”. Kaasutimme siis Civitavecchiaan, vireään satamakaupunkiin, jossa kultainen M-merkki pelasti tällä kertaa jo viideltä Suomen aikaan heränneet matkaajat.

Mc Donalsissa todistimme heti läheltä italialaisen mentaliteetin räjähtävyyttä ja myös lapsirakkautta. Kahden eri asiakkaan koirat päättivät ottaa yhteen ja sekamelska oli valmis. Omistajat repivät lemmikkejään irti toisistaan ja kävivät kiivasta sananvaihtoa keskenään. Lapsineen lounaalle tulleet äidit säestivät vieressä ilmaisten pienokaisten pelokkuuden. Myymäläpäällikön onnistui rauhoittaa tilanne ja pienen viiveen jälkeen kassahenkilökunta pystyi jatkamaan ateriatilausten vastaanottamista. Me lähinnä seurasimme vierestä yllättyneinä ja yritimme antaa tilaa italialaiselle elekielelle.

Kiitän nykyisiä älypuhelimia, joiden turvin olemme seikkailleet milloin missäkin. Vaikka iPhonen navin avulla ei kannata opetella italian kielen lausuntaa, laite opasti hienosti perille tunnistaen jopa viimeisimmän”mökkitien” hiekkaiset kiemurat. Kolmen tunnin ajomatkan päätteeksi olimme saapuneet täysin maalle Il Coltron rauhaisaan ”lomaparatiisiin”.

Almost in the middle of nowhere.

Jo keskiajalla rakennettua, myöhemmin remontoitua kuuden huoneiston ”majataloa” emännöi herttainen Donatella ja hauska Mauro. Tapasimme ensin Donatellan, joka ranskan ja englannin kielen sekamelskalla antoi meille riittävän opastuksen niin talon tavoista kuin lähiympäristön palvelutarjonnasta. Vaikka oma lemmikkimme jäi Suomessa mummun hoitoon, saimme tilalle myös kaksi karvaista lomakaveria, Gretan ja Bongon. Varsinaisia löllyköitä, jotka makaavat auringossa rapsutuksia odotellen.

Aurinko laskee Il Coltrossa yhdeksältä illalla.

Naapurimme ovat hauska sekoitus eurooppalaisuutta eli ranskalaisia, italialaisia, belgialaisia ja tsekkiläisiä. Ilahduimme varsinkin italialaisesta edustuksesta, sillä jos paikalliset suosivat kohdetta, siinä ei yksinkertaisesti voi olla mitään vikaa.

Tunnistatko, keitä Il Coltrossa on myös yöpynyt?

Il Ulignanon kylä ja talo on täysin kuin ”Toscanan auringon alla” elokuvasta. Tiedättehän tarinan, jossa eronnut nainen ostaa talon viiniviljelmien keskeltä, ryhtyy remontoimaan sitä ja rakentaa elämälleen uutta suuntaa helteisessä Italiassa. Il Coltroa ympäröivät vehreän kumpuilevat viini- ja oliiviviljelmät sekä maissipellot. Kapeat sypressit nousevat useiden metrien korkeuksiin peltojen laidalla. Kaskaiden siritys on loppumatonta. Huoneistomme ikkunasta avautuu upea maisema suoraan Unescon maailmanperintökohteiseen kuuluvaan San Gimignanon kylään.

Varsin mainiota valkoviiniä saa ruokakaupasta hintaan 1,29. Lähituotantoa, eikö vain?

Itse talo on noudattelee paikallista tyyliä vaaleanruskeine tiiliverhoiluineen, kattoparruineen ja vanhanaikaisine tyylihuonekaluineen. Tilasta on huolehdittu pieteetillä, jonka aistii monesta seikasta, kuten hoidetusta pihasta, siisteystasosta, upeasta allasalueesta ja omistajien hiljaisesta, mutta auttavaisesta läsnäolosta. Saavuttuamme perille pientä jännitystä aiheutti parin tunnin sähkökatkos, mutta italialaisen leppoisasta aikataulusta ja siestasta huolimatta valot syttyivät markettireissumme jälkeen. Suosittelemme vierailemaan läheisessä Coopissa, jonka tuotevalikoima on mitä monipuolisin aina äyriäisistä marjoihin ja hedelmiin, juustoista viineihin ja makeista herkuista parmankinkkuihin ja oliiveihin.

Tämä liikenteen melulta ja ja kaupungin hälyltä suojassa oleva tukikohtamme on mitä mainioin paikka nauttia kesän riemuista ja tehdä päiväretkiä lähellä oleviin historiallisiin kaupungeihin. Matkamme aikana vierailemme ainakin Sienassa, Firenzessä, Pisassa ja San Gimignanossa. Pysy mukana reissussa. Bella Italia. :)

Lämpötilan tasaisuus ilahduttaa lomalaisia. Mittarin lukemat kieppuvat päivittäin 30 asteen helteisissä lukemissa.

Ruudun takaa <3 Marinella