Tossua toisen eteen

En ole koskaan urheillut erityisen tavoitteellisesti tai vakavasti, vaikka olen liikkunut aina suhteellisen paljon. Pienestä painostuksesta löydyn tänä keväänä kuitenkin  Naisten kympin osallistujalistalta. 

Todellakin tiedän, ettei tuo kympin matka ole monellekaan teistä lukijoista erityinen haaste, mutta minulla on hieman perhosia vatsassa. Alkuvuodesta harjoittelu sujui hyvin, ja juuri kun tuntui, että juoksuun tuli kaivattua rentoutta, iski kunnon lenssu. Itsensä uudelleen motivointi sairastelun aiheuttaman tauon jälkeen vei energiaa. Nyt kurkkua kuivaa ja nenä vuotaa katu- ja siitepölystä, mutta onneksi lääkkeet pitävät allergiaoireet pääosin kurissa. 

Liikunnan suhteen olen oikeastaan samanlainen kuin muidenkin elämän osa-alueiden eli täysillä alusta loppuun. Lähdin siis käytännössä kylmiltään juoksemaan, tosin alussa pieniä määriä. Olen joskus aikaisemmin juossut säännöllisesti 6-7 kilometrin matkaa, joten tiesin suurin piirtein, mistä on kysymys. 

En siis todellakaan ole "treenareiden" ihanneoppilas, ja ups, unohdan helposti venettelyn ja lihashuollon. Olen sitä mieltä, että liikuntaan käytetty aika pitää hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti ja hiki saa lentää. En nauti rauhallisemmasta tahdista, minkäänlaisesta läpsyttelystä. Karsastan myös hieman kuntosaleja, mutta olen myöntynyt hoitamaan lihaskuntoa kotosalla juoksupäivien välissä. Tykkään liikkua ulkona, ja sään suhteen olen kaikkiruokainen: satoi tai paistoi, sillä ei väliä. Vaatteet ovat kuitenkin märät!

On ehkä liian voimakas sana käyttää tässä yhteydessä termiä "treeniohjelma", mutta sillä pienehköllä asiantuntemuksella, jonka näistä asioista omaan, olin jo etukäteen ajatellut 3-4 lenkkikerran viikkotahtia, siis juoksemista noin joka toinen päivä. Tätä ajatusta tukemaan löysin Hesarista puolimaratonille tähtääville suunnitellun juoksuohjelman, jossa harjoitusmäärä on ennalta haarukoimani, ja jossa lenkkien pituuksia kasvatetaan tasaisin välein. Välipäivinä voi levätä tai tehdä erilaista kevyempää liikuntaa. 

Varsinkin aluksi ohjelma osoittautui rytmillisesti oikein toimivaksi, sillä välipäivät palauttivat riittävästi edellisestä juoksukerrasta ja seuraavaan treeniin sai kerättyä sopivasti voimia. Edelleen on juoksupäiviä, jolloin kroppa jumittaa ja lihakset tuntuvat tönköiltä, mutta välillä kulkee jo kohtuullisen mukavasti. Vielä en ole juossut koko kymppiä, ja toukokuun loppu tuntuu olevan jo liian lähellä. Pian on siis pakko. 

Vahvuuksiani tässä lajissa ovat hyvä hengitystekniikka ja kohtuullinen kestävyyskunto, heikkouksia taas ennen kaikkea jumittavat yläkropan lihakset. Sillä mennään, mikä on annettu ja kyllä nuo pysyväisluonteiset jumitkin ovat jo saaneet kyytiä. En ole todellakaan mikään välineurheilija, ja juoksen kengillä, jotka ovat jo muotoutuneet jalkaani. Saan helposti rakkoja, ja siksi en ole vielä rohjennut hankkia uusia tossuja. Kesää vasten kevyemmät kengät voisivat kyllä olla erinomaisen passelit. Myönnän, että enää en lähde lenkille muissa kuin juoksuhousuissa. Sen verran kevyiltä ne tuntuivat lököttävien ulkoilupöksyjen sijaan. Haaveilen vielä tyylikkäästä juoksutakista, mutta ehkä hankin sen sitten h-hetkeä varten. 

Vaikka en selviäisikään tästä haasteesta täydellisenä voittajana, olen silti enemmän kuin tyytyväinen liikkumiseen tulleesta reippaasta viikkorytmistä. Juoksu on myös ainut urheilulaji, jossa olen todella kokenut aidon flow-tunteen. Kun lihakset lämpiävät, kroppa on rento ja voi vain antaa vauhdin viedä. 

Millainen liikkuja sinä olet? Kerro kokemuksistasi. Myös kaikenlaiset vinkit toukokuun "häppeninkiä" silmällä pitäen ovat tervetulleita.

Iloa liikkumiseen!

Ruudun takaa <3 Marinella

Kevät on tuonut neilikat taas toistuvammin kauppoihin. Rakastan näitä vaatimattomia ja hentoja kukkia, jotka säilyvät pitkään maljakossa. Tämä yksilö löysi paikakseen Fabriikin söpön pullon. Spring is really here. <3