Vielä kerran: Naisten kymppi 2016

Viime sunnuntaina juoksin elämäni ensimmäisen ns. julkisen juoksun, kun starttasin Helsingin Musiikkitalon kulmilta perinteiselle Naisten 10:lle tuhansien muiden lenkkeilijöiden kanssa. Juoksun lähtökohdat olivat haastavat, joten fiilis maalissa oli helpottunut ja iloinen. 

Kiireinen aamutankkaus kotona. Kaurapuuroa, kahvia ja hedelmiä.

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, kevään reipas juoksuharjoittelu kipeytti vasemman jalkani. Kävin näyttämässä koipea myös ortopedille: mitään reisien jumitusta vakavampaa vaivaa ei löytynyt. Jatkoin harjoittelua pidemmillä tauoilla, mutta jo muutama pehmeällä alustalla juostu pitkä lenkki sai kintun uudelleen aristavaksi. Harmitti ja ketutti!

Kipeä jalka ja harjoittelun vähäisyys alkoivat vaikuttaa myös mielialaan. Päivää ennen tapahtumaa en uskaltanut kunnolla edes juosta, kun jo muutaman lennokkaamman askeleen jälkeen sääreen viilsi ilkeästi. Aamun "googletteluiden" ja Terveyskirjaston tutkimisen jälkeen tein maallikkodiagnoosina päätelmän, että vasemman säären lihaskudos oli tulehtunut. Tällöin kipu tuntuu noin kymmenen senttiä nilkan yläpuolella (ja siitä ylöspäin) ja usein jalkaan ilmestyy myös pieniä, painettaessa aristavia muhkuroita. Täysin samat oireet kuin minulla!

Yritin voimauttaa säärtä levittämällä siihen Voltarenia, venyttelemällä ja tekemällä pallojumppaa eli hieromalla jalkapohjaa jääpalloa vasten. Tuntui, ettei noista hellistä kuntoutuskeinoista ollut mitään apua, kuten ei erilaisesta hyötyliikunnastakaan. Esimerkiksi nurmikon leikkuu sai säären sykkimään ja jopa puutumaan. Usko alkoi todella loppua!

Siksi vastoin monien urheilublogien suosituksia turvauduin myös tulehduskipulääkkeeseen, koska tiesin h-hetken olevan vain joidenkin tuntien päässä. Lääkäri oli tosin ohjeistanut, että kipulääkettä voi käyttää satunnaisesti. Se ei tietenkään poistanut itse syytä, mutta tuntui, ettei hätä lue lakia. Lisäksi kävin noutamassa apteekista säärtä ja nilkkaa tukevaa ideaalisidettä ja uudet, omaan harjoitteluun paremmin sopivat juoksukengät Intersportista. Sitten oli kaikki viime hetken keinot käytetty. Useiden mielestä oli varmasti "killeri" idea startata lenkille uusilla tossuilla ja jalka toipilaana, mutta luovuttaminen ei tällä kertaa yksinkertaisesti ollut vaihtoehto. 

Vieressä tsempparina juoksukaveri Anu.

Teimme päiväretken Hesaan, ja konduktööri arvasi jo junassa, mihin olimme varusteinemme suuntaamassa. Tapahtuman sykkeeseen päästyämme juoksua edeltävät rutiinit - osallistujarannekkeen haku, vaatetuksen valinta ja tavaroiden säilytykseen vieminen - auttoivat unohtamaan hetkeksi oman "heikon lenkin". Myös alkulämmittely ja kanssajuoksijoiden fiilis saivat adrenaliinin virtaamaan.

Alkulämmittelyssä oli tiivis tunnelma.
Lähtöviivalla en antanut enää sijaa epäröinnille. Maaliin oli päästävä.

Lähtöviivalla sain vielä tsemppauksia kotijoukoilta: "Tahdolla se juoksu menee ku vettä vaa." Kun pääsimme liikkeelle heti kuuman ryhmän jälkeen, jalka oli ensimmäisen kilometrin jäykkä, mutta kropan lämmettyä askellus alkoi tuntua vaihteeksi hyvältä kintussa, joka oli ennen h-hetkeä ollut pääasiassa lepotilassa. Keskittyneesti yritin pitää asennon hyvänä ja ns. tampata jalkaa maahan, etten ryhtyisi tietoisesti varomaan sitä. 

Naisten 10:n juoksureitti oli mitä parhain eli Kansalaistorin lähtöviivalta kaarsimme Eduskuntatalon vieritse kohti Hietaniemeä. Uimarannan liepeillä olivat ensimmäiset kannusjoukot valmiina tsemppaamassa. Reitin varrella kohtasimme mitä erilaisempia kokoonpanoja aina cheerleadereista tunnelissa päräyttävään DJ:hin. Omaa askellustani helpotti myös se, että pystyin useassa kohdin juoksemaan asfalttia astetta pehmeämmällä pientareella sekä piennartakin lempeämmällä pururadalla, kun lähdimme viimeisille kilometreille Pikkuhuopalahden puistosta kohti Uimastadionia. Tällä reitillä nautin erityisesti ylämäkijuoksusta, sillä pienikin asennon muutos auttoi lepuuttamaan kipeää vasenta jalkaa. 

Kaiken kaikkiaan juoksu sujui tasaisen tahdikkaasti ja rennosti. Taivallusta häiritsivät hieman vierekkäin kulkeneiden, kävelyyn vaihtaneiden ryhmien kulku. Tuollaisella osallistujajoukolla kävelytiet kun eivät ole ruhtinaallisen leveät. Tuuletteluvaihe osui kauniiseen Töölönlahden rantaan, ja horisontissa jo pilkahteleva maali tsemppasi kirittämään viimeiset sadat metrit.

We did it!

Palkintona juoksijoita odotti pinkki Naisten 10 -tuotekassi ja maistuva, mutta kevyt eväs. Aurinkokin alkoi kuin sopimuksesta tulla esiin aamupäivän pilvirykelmien takaa, joten ilmaisen Uimastadikalla virkistäytymisen jälkeen istahdimme terassille, nostimme jalat penkille ja korkkasimme lempijuomaani, espanjalaista cavaa. Siinä hetkessä oli voittajan fiilis!

Palkinnoksi poreilevaa! Aurinkoinen iltapäivän sää nostatti Helsinkiin täydellisen kesätunnelman.

Jalan kuntoutus on nyt alkanut ja juoksulenkit ovat hetken tauolla. Koska kalenterissa pitää kuitenkin olla arjen katkaisevia ja juoksukuntoa edesauttavia suunnitelmia, seuraava isompi starttini osuu lokakuulle, kun Rauhassa viiletetään 11 kilometrin pituinen X-Run

Seuraavassa postauksessani on luvassa vakavampaa asiaa oppimisesta ja opiskelusta. Tavataan pian!

Ruudun takaa <3 Marinella

Olen "elvyttänyt" kipeää jalkaani pyöräilemällä. Perinteisellä menopelillä jaksaa myös helposti poiketa totuttujen reittien ulkopuolelle. Tämä, tunnelmaltaan keskikesäinen maisema tuli vastaan viime viikolla Saimaan kanavan varrelta.