10 + 1 kysymystä ulkosuomalaisille

Hauskaa Hollanninhippiäinen-blogia kirjoittavan Liisa Rauhakosken ansiosta pääsin mukaan "10 + 1 kysymystä ulkosuomalaisille" -nimiseen, Liebster Award -blogihaasteeseen. Tämä oli ensimmäinen minulle suoraan osoitettu haaste ja lähdinkin siihen innolla mukaan. Kiitos Liisa! Grazie Liisa! Hartelijk bedankt, Liisa!

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?

A) No, tietenkin ruoka! Italiasta voi tykätä tai olla tykkäämättä, mutta kukapa voisi vastustaa italialaisen keittiön runsaita antimia? En minä ainakaan! Pastaa ja pizzaa tuhansin tavoin - in mille modi - juustoja, leikkeleitä, oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, merenherkkuja, suussasulavia jälkiruokia ja vaikka mitä vielä! Nami nami!!! Gnam Gnam!!!

B) Meri (ehdottomasti kuumimman matkailusesongin ulkopuolella) ja vuoristo. Paikkoja, joissa tunnen hengittäväni ja joita kaipaan osaksi jokapäiväistä elämääni. Kumpaakaan ei löydy välittömän asuinympäristöni läheisyydestä, mutta tunnin, parin ajomatkan päästä kuitenkin: meri Italian Rivieralta ja vuoristo esimerkiksi Val di Susasta.

C) Italiassa on paljon pieniä asioita, jotka saavat ilon pulppuilemaan rinnassa: paahdettujen kastanjoiden tuoksu syksyisessä kaupungissa, uuteen aamuun heräävien katukahviloiden ovista kantautuva kahvikuppien kilinä ja uunituoreiden croissanttien tuoksu, puistoihin bocciaa pelaamaan kerääntyneet papparaiset ja penkeillä istuskelevat kuulumisiaan vaihtelevat mammaraiset...

D) No, ovathan itse italialaisetkin, nuo rakastettavat ja raivostuttavat, ihastuttavat ja vihastuttavat saapasmaan asukit, omalla laillaan aika vastustamattomia. He ovat saaneet jopa tämän varautuneen ja juron ulkosuomalaisenkin tulemaan ulos kuorestaan: saatan nimittäin alkaa jutella ihan ventovieraille leikkipuistossa tai kassajonossa ja vieläpä ihan oma-aloitteisesti. 

2. Entä ikävintä?

A) Loputon byrokratia, asioiden hoitamisen monimutkaisuus ja luotettavan, yksiselitteisen tiedon hankkimisen vaikeus.

B) Ihmisten piittaamaton liikennekäyttäytyminen, joka täyttää monesti rattikiukun ja pahimmillaan myös rattiraivon tunnusmerkit. Ajatelkaa, että alkuaikojen huumassa ja uutuudenviehätyksen syleilyssä rakastin italialaisen liikenteen kaoottisuutta. Enää en. En todellakaan!

C) "La furbizia" nel senso brutto del termine eli sanan negatiivisessa merkityksessä. Sanalle "furbizia" on vaikeaa löytää yksiselitteistä ja tarpeeksi kuvaavaa suomenkielistä käännöstä. Sitä voidaan käyttää niin positiivisessa kuin negatiivisessakin merkityksessä. Parhaimmillaan se on italialaista kekseliäisyyttä, oveluutta ja elämästä selviytymisen jaloa taitoa - l'arte di arrangiarsi - jota ilman italialaisessa arjessa sujuvasti luoviminen on jollei mahdotonta, niin ainakin aika vaikeaa. Suurin osa italialaisista on saanut annoksen "furbiziaa" jo DNA:ssa tai viimeistään äidinmaidossa. Muut oppivat sen kantapään kautta - tai sitten eivät... Pahimmillaan ja ikävimmillään "furbizia" on muista piittaamatonta kieroilua ja toisten kustannuksella tapahtuvaa oman edun tavoittelua. Enemmän tai vähemmän siedettäviä "furbizian" välimuotoja on koko kirjo ja niihin törmää ihan jokapäiväisessä elämässä: työpaikalla, maanteillä, kaupoissa, virastoissa... Onneksi ei sentään kotona!!!

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

Minua kiehtovat todella paljon Australia, Japani ja miksei Kiinakin ja toki tahtoisin noihin maihin vielä joskus matkustaakin. Tällä hetkellä kääntäisin tuhisevan nokkani kuitenkin kohti pohjoista ja lähtisin joko Islantiin tai Norjaan viettämään luonnonläheistä kaksiviikkoista. Parasta olisi, jos voisi olla viikon Norjassa ja viikon Islannissa. 

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Gran Canarialle. Olin siellä isosiskoni Annikan ja hänen poikansa Lucan kanssa useita vuosia sitten ja minulle on jäänyt paikasta todella positiivinen kuva ja kasapäin ihania muistoja. Mutta en suostuisi enää ajamaan kieli keskellä suuta, kylmä hiki otsalla helmeillen niitä jyrkänteiden reunalla kiemurtelevia pikkuteitä. En edes kirveellä!

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Tähän kysymykseen ei voi vastata muutamalla sanalla, koska mieleeni tuli heti ainakin kymmenen ruokaa: Perinteistä kesäruokaa eli uusia perunoita, silliä, tilliä, munavoita, kotimaisista kurkuista ja tomaateista tehtyä salaattia ja loimulohta. Ruisleipää, karjalanpiirakoita ja ohrarieskaa. Hernekeittoa, poronkäristystä, Lemin särää ja suppilovahverokeittoa. Lihapiirakkaa kahdella nakilla ja kaikilla mausteilla. Vispipuuroa, suklaapuuroa, Kainuun leipäjuustoa lakkahillolla, muurinpohjalettuja sekä mustikkapiirakkaa ja raparperikiisseliä. Mämmiä, koska se kuuluu pääsiäiseen. Joulupöydän perinteisiä herkkuja, koska ne tekevät joulun. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Kaipaan myös markettien pitkiä karkki- ja suklaahyllyjä.

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Haluaisin uskoa niin käyvän. Ennemmin tai myöhemmin. Viimeistään eläkeiässä, joka näyttää kylläkin karkaavan aina vain kauemmas ja kauemmas ja kauemmas... Olen ajatellut asian niin, että on parempi asua kotimaassa ja tuntea kaukokaipuuta kuin olla "kaukomailla" ja riutua koti-ikävässä. Tällä hetkellä muutto Suomeen näyttää varsin epätodennäköiseltä. Olen sidottu Italiaan kahdella kultaisella kahleella, isolla ja pienellä. No, oli niin tai näin. Tytön saa pois Suomesta, mutta Suomea ei saa pois tytöstä! Suomi ja suomalaisuus tulevat olemaan aina olennainen osa minua. 

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Italialaiset juhlapyhät tulevat ja menevät. Niissä ei mielestäni ole suomalaisten juhlapyhien tunnelmaa tai sitten minä en vain osaa sitä niistä ammentaa. Toki yritän mahdollisuuksieni mukaan vaalia minulle rakkaita, lapsuudesta tuttuja perinteitä täällä, mutta se ei ole kuitenkaan ihan sama asia. Ehkä mukavin juhlapyhä Italiassa on 2. pääsiäispäivä. Silloin syödään grilliherkkuja ulkosalla ja nautitaan yleensä jo aika pitkälle ehtineestä keväästä.  

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Kun muutin Italiaan pysyvästi vähän päälle kolmekymppisenä, lähdin matkaan varsin huolettomasti matkalaukku yhdessä ja viulukotelo toisessa kädessä sekä ystäväni Pirjon lahjoittama Positiivisten ajatusten kirja kainalossa. En miettinyt kovinkaan syvällisesti lähtemiseni syitä ja seurauksia. Italiassa odotti silloinen työpaikka ja tukikohtana oli siskoni koti. Sydäntä toki puristi, kun rakkaat vanhempani jäivät vilkuttamaan lentoasemalle enkä tiennyt varmuudella, milloin heidät seuraavan kerran tapaisin. En ollut tuolloin ehkä vielä sisäistänyt sitä, ettei kyse ollut ainoastaan vähän pidemmästä lomamatkasta vaan jostakin muusta. Myöhemmin asia kirkastui ja surin sitä, etten voinut nähdä Suomessa asuvia ystäviäni ja sukulaisiani arjen keskellä, etten voinut matkustaa vanhempieni luokse perjantai-iltaisin saunomaan. Myös kulttuurierot, byrokratia ja työ, joka ei ollutkaan niin mielenkiintoista kuin sen olisi pitänyt olla, pistivät kapuloita rattaisiin ja vaikeuttivat sopeutumista.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Ehkäpä jossakin toisessa pohjoismaassa tai Virossa.

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

Vuoteen mahtui useita ikimuistoisia hetkiä, joista monet liittyivät meidän pikku-ukkelin kasvuun ja kehitykseen. Ensimmäiseksi tulee mieleen se, kun poikamme otti ensimmäiset haparoivat askeleensa heti 1-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen. Kyllä siinä äidin silmät kostuivat!

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

Liput on jo varattu. Täältä tullaan, Suomi-neito! Pidä uimavetesi virkistävinä ja anna metsistäsi tuoksuvaisia koivunoksia saunavihtaa varten!

Tässä vielä Liisan omat vastaukset kysymyksiin. Ja sitten haasteisiin!

Haastan mukaan seuraavat, ihanat blogituttavuuteni:

Vihreän saaren emäntä -blogin Riikka Kojon

Suomalainen im Allgäu -blogin Kati Niemen

Pieni oliivipuu -blogin Lea-Liisa Yehezkelin

Haasteen saavat myös Starboxin omat ulkosuomalaiset:

Chez Marianne -blogin Marianne Besch

Wild curiosity -blogin Jenna Ropponen

ILOISTA JUSSIA KAIKILLE TASAPUOLISESTI!!!