Alku hyvin, kaikki hyvin

Jännitystä ilmassa

"Äiti käy asioilla ja tulee sitten takaisin, jooko?". Märkä suukko, iso hali ja heippa... Pieni poika rientää vielä ehkä vähän liian suuressa oranssivalkoruudullisessa päiväkotiasussaan muiden lasten joukkoon ja alkaa leikkiä pikkuautoilla. Äiti sulkee oven takanaan ja toivoo sydämensä pohjasta, että lapsen ensimmäinen päivä päiväkodissa sujuisi hyvin, että lapsi viihtyisi siellä ja menisi sinne mielellään huomennakin. Rinnassa mylvii koko tunteiden karjalauma. Rakkautta, välittämistä, huolta, haikeutta, onnea, jännitystä, äidin ylpeyttä... Kaloreista viis ja laihtumispyrkimyksistä toinen samanmoinen: tätä tunnekuohua suitsimaan tarvitaan vähintäänkin kupillinen cappuccinoa ja uunituore, aprikoosimarmeladilla täytetty, sokeripäällysteinen croissantti! Matka sanoista tekoihin on kerrankin hyvin lyhyt. Päiväkodin kulman takana on viehättävä kahvila ja kahvilan ulkoterassin pöydissä runsaasti tilaa. Cappucinon muhkean vaahtokukkulan takaa on mukavaa pällistellä pilvien lomasta ujosti kurkistelevaa syysaurinkoa ja maisemaa suvereenisti hallitsevaa Stupinigin palatsia.

Helpotuksen huokaus

Tämän tositarinan äiti oli jännittänyt ihan turhaan. Hän vei päiväkotiin iloisen ja haki sieltä yhtä iloisen, jollei vieläkin iloisemman pikkupojan. Uusi vaihe perheen elämässä oli pyörähtänyt kivuttomasti käyntiin. Takapakkien ja vaikeampien hetkien aika koittaisi ehkä tuonnempana, mutta se olisi sen ajan murhe. Alku hyvin, kaikki hyvin!

Kimin päiväkodissa on yksi ryhmä, johon mahtuu korkeintaan 28 lasta. Tällä hetkellä pienokaisia on vain 13, joista poikia 4 ja tyttöjä yhdeksän (Kimi pääsi muuten jo heti ensimmäisenä päivänä itseään vuotta vanhemman tytön halattavaksi ja suukoteltavaksi). Opettajia päiväkodissa on kolme. Mukavia kukin omalla tavallaan. Kymmenpäiväinen tutustumisjakso on kaksivaiheinen. Ensimmäiset viisi päivää ovat kaksituntisia, seuraavat viisi päivää kestävät kello yhteen saakka. Tämän jälkeen, jos kaikki sujuu hyvin, alkaa normaali päiväkotiarki. Historiallisessa rakennuksessa sijaitsevassa päiväkodissa on tilaa juosta ja temmeltää!

Oivalluksia ja toteamuksia

Tutustumisvaiheen aikana teen 50 %:sta työpäivää normaalin 70 %:n sijaan ja menen vasta iltapäiväksi töihin (tavallisesti teen kolme aamua ja kaksi iltapäivää). Tulin iloiseksi tajutessani, että Nichelinon yksi harvoista pyöräteistä kulkee meiltä päiväkotiin ja että voin tosiaankin viedä poikani sinne silloin tällöin pyörällä - kiitos normaalista poikkeavien työaikajärjestelyjen. Autotallissa jo pidempään pölyä kerännyt, mammamallinen kulkuneuvo pääsee vihdoinkin ahkerampaan käyttöön ja italialaiseen arkeeni tulee sen myötä ripaus lisää suomalaista meininkiä.

"Vienet Kimin päiväkotiin pyörällä sitten, kun on vähän kauniimpaa, niinhän?", kysyivät sekä anoppi että yksi päiväkodin opettajista. Kauniimpaa? Juuri nythän pyöräilykelit ovat parhaimmillaan! Sen totesin tänä aamuna, kun viiletimme Kimin kanssa pyöräilykypärät tanassa kohti Stupinigia (Stupinigi kuuluu Nichelinoon, mutta on ihan oma, ihana maailmansa). Kimi oli taatusti samaa mieltä: selkäni takaa kuuluvasta iloisesta kikatuksesta ei voinut erehtyä.

Maiden väliset kulttuurierot... Ne nostavat aina silloin tällöin pieniä, terhakkaita päitään. Se, mikä on suomalaiselle tavallista, saattaa olla italialaisen mielestä vähän outoa, jollei jopa pähkähullua... Paese che vai, usanze che trovi. Maassa maan tavalla. Olkoonkin niin, mutta tietyistä suomalaisista tavoista ja tottumuksista pidän kyllä sisukkaasti kiinni! Ettäs tiedätte! :)