Andiamo a fare la spesa! Mennään ostoksille!

"Uuden uunin" iloiset naisleipurit.

Yksi niistä asioista, joista Italiassa tykkään erityisesti on se, että aina vain suuremmiksi ja suuremmiksi kasvavien kauppakeskusten ja megamarkettien varjossa sinnittelee pienten perheyritysten sitkeä ja sisukas joukko. On totta, että isojen kauppaketjujen marketeista kaiken tarvittavan saa saman katon alta, edullisemmin ja yleensä myös nopeammin kuin pienistä erikoisliikkeistä, mutta kaikkea elämässä ei voi mitata ajassa eikä varsinkaan rahassa. Jos suinkin vain mahdollista, avaan mieluummin yksilöllistä palvelua tarjoavan leipomon tai lihakaupan iloisesti kilahtelevan oven kuin törmäilen vänkyröivien ostoskärryjen kanssa, otsa tummanpuhuvassa kurtussa supermarkettien ahtailla, hälyisillä ja kasvottomilla käytävillä.

Leipä- ja pizzavalikoima saa pään pyörälle ja veden kielelle.

Kun asustelimme kumppanini kanssa vielä ihan kaksistaan, kävimme ruokaostoksilla melkein poikkeuksetta yhdessä. Pienen miehen kauan ja hartaasti odotetun syntymän jälkeen olemme jakaneet ruoanhankintaa koskevat vastuualueet suurin piirtein seuraavasti: Isäntä on ottanut hoitaakseen sen kaikkein tylsimmän homman eli viikottaiset isommat ostokset Nichelinon Carrefour-marketissa. Minä puolestani teen perheen vihannes-, hedelmä- ja leipäostokset pikkukaupoissa sekä täydennän tarvittaessa muona- ja vessapaperivarastoja lyhyen kävelymatkan päässä sijaitsevissa lähikaupoissa.

Makeita herkkuja. Croissantit - ihan kaikenlaisilla täytteillä - ovat minun suuri heikkouteni...

 

"Maitoa ja makkaraa, makeata mitä vaan..." Leipomon myymälästä löytyy myös juustot ja leikkeleet leivän päälle pantaviksi. Saunakaljatkin saa halutessaan mukaan. Kun olisi se sauna!

Ostan jokapäiväisen leipämme sieltä, missä kulloinkin satun liikkumaan, mutta ehdoton suosikkini on Nichelinossa, Via XXV Aprile -nimisellä kadulla sijaitseva myymälä "Il Nuovo Forno", "Uusi uuni". Neljän ystävällisen rouvan pyörittämään tuoksuvaiseen puotiin ei kannata pistähtää nälkäisenä, ellei halua välttämättä langeta houkutuksiin. Mitähän sitä tällä kertaa oikein ostaisi? Katse siirtyy leipähyllyjen kullanruskeista kaunokaisista muhevan meheviin pizzapaloihin ja niistä edelleen täysjyväcroissantteihin, sydämen muotoisiin, kermatäytteisiin pikkumunkkeihin ja suklaapipareihin. Olisiko tällä kertaa kilpikonnia muistuttavien ja niiden mukaan nimensä saaneiden, rapeakuoristen tartaruga-sämpylöiden vuoro? Vai päätyisikö sitä sittenkin kurkumalla maustettuun leipään tai seesaminsiemenillä päällystettyihin grissino-leipätikkuihin? Entäpä tuo oliiviöljyä tihkuva focaccia, jonka päälle on ripoteltu rosmariinia? Tai pienen suupalan kokoiset suolaiset piirakat? Che imbarazzo di scelta! Mikä valinnan vaikeus! Tällä kertaa sisältäni löytyy hyppysellinen tahdonvoimaa. Juuri sen verran, mitä tarvitaan, että pystyy sanomaan "ei" viettelevästi keimaileville pikkuleivoksille ja suklaakonvehdeille. Olivatpa ostokset sitten pieniä tai suuria, kaupan päälle saa aina muutaman ystävällisen sanan ja iloisen hymyn!

Ortofrutta Gallace palvelualttiine tiimeineen. Tarjouksessa tänään hellepäivien "must" eli mehukkaat vesimelonit!

 

Onpas HEVIä, onpas HEVIä!!!

Ortofrutta Gallace sijaitsee Vinovossa, kätevästi anoppilaan kulkevan tien varrella. Se on (tarjouksia lukuun ottamatta) keskitasoa kalliimpi vihannes- ja hedelmäkauppa, mutta on aina tungokseen asti täynnä. Kukkaroa mukavasti keventävä hinta kompensoituu tuotteiden laadussa ja maussa. Ostoskorin hintaa nostattaa salakavalasti myös se, että myymälän työntekijät täyttävät paperisia pusseja varsin runsaalla kädellä. Jos pyytää esimerkiksi kilon tomaatteja, punnittaessa niitä onkin vähintään puolentoista kilon edestä. He kysyvät kyllä aina ystävällisesti ja kauniisti hymyillen, että "Va bene così?", "Onko näin hyvä?" ja poistavat pyydetäessä ylimääräiset, mutta kukapa siinä vaiheessa viitsisi alkaa nipottaa. En minä ainakaan! "Sì, sì, va bene così!", kuuluu vastaukseni. Meidän suursyömäriperheessä mikään kun ei mene hukkaan. 

Kanta-asiakkaat saavat joskus pieniä paljousalennuksia, ja jos tavara ei ole ihan priimaa, se annetaan ilmaiseksi tai tuntuvasti halvempaan hintaan. Viimeksi sain kaupan päälle 2,5 euron hintaisen vadelmapakkauksen, koska marjat vaikuttivat myyjästä liian kypsiltä. Oikein hyviä vadelmia olivat! Yhtäkään en joutunut heittämään pois. Gallacen työntekijät osaavat small talkin jalon taidon, muistavat kysyä kuulumisia ja auttavat kantamaan ostokset autoon eli tietävät kaikki ne pienet niksit, joilla saada asiakas palaamaan. Myymälän nuoret naiset ovat vallan ihastuneita Kimiin. Hän saa mukaansa joka kerta banaanin (on muuten ainoa hedelmä, josta poika oikeasti tykkää) ja tietää sitä jo etukäteen odotellakin.

Gallacen hedelmät ja vihannekset on aseteltu niin kutsuvasti, että tekisi mieli ostaa vähän kaikkea. Harvoin ostan vain sen, minkä olen ostoslistaan kulloinkin kirjannut...

Lihakaupat ovat isännän reviiriä ja erikoisalaa. Hän on meidän perheessämme se, joka osaa tehdä parhaat liharuoat (lukuun ottamatta lihapullia, joiden valmistamisessa minä olen - tai luulen olevani - mestari vertaansa vailla) ja valita niihin juuri oikeat lihalajit. Luottolihakauppiaamme Ezio pitää pientä liikettään Nichelinon naapurikunnassa Borgarettossa. Käymme hänen luonaan harvakseltaan, mutta ostammekin sitten kerralla isomman satsin, josta osa syödään heti ja osa pakastetaan: possua, nautaa, kanaa, kalkkunaa, kaniinia ja makkaraa. Leikkeleitäkin tulee aina hankittua. Italialaiseen tapaan vasta ostohetkellä siivutettuina - tietenkin, giustamente!

Ezion pieni lihakauppa on puhdas, siisti ja hajuton. Lihakaupoissa minulle tulee aina mieleen lapsuuden muisto kefalonialaisesta lihapuodista, jossa haisi niin kuvottavalle, että yksi suomalaisturisti pyörtyi...

 

Tässäkin putiikissa saattaa törmätä ilmiöön nimeltään "valinnan vaikeus".

Olemme onnekkaita, sillä saamme nauttia myös puhtaan lähiruoan kotiinkuljetuksesta ja vieläpä ihan ilmaiseksi. Ihana seinänaapurimme Tiziana koputtelee nimittäin aina silloin tällöin ovellamme ja tuo serkkunsa kasvimaalta tai vuoristossa sijaitsevan lapsuudenkotinsa puutarhasta poimittuja tomaatteja, luumuja, kiwi-hedelmiä, omenoita ja päärynöitä. Joskus hän kiikuttaa meille myös onnellisten kanojen munimia munia ja ihanaa vuoristohunajaa. Toinen, samassa kerroksessa asuva naapurimme Piera tykkää leipoa ja ilahduttaa meitä joskus suolaisella piirakalla tai omenastruudelilla.

Seinänaapurimme Tiziana ja melkein kilon painoinen cuore di bue -tomaatti.

 

Edellisen kuvan cuore di bue eli härän sydän lähikuvassa. Varmaan yksi parhaimmista tomaateista, joita olen ikinä maistanut!

Ruokahuoltomme on siis varsin hyvällä mallilla. Nälkään emme pääse kuolemaan. Emme vaikka eläisimme viikon tai pidempäänkin pelkällä vedellä ja leivällä. Pieni paasto voisi tehdä hyvää itse kullekin, mutta on huomattavasti parempi, jos ainakin alla olevan kuvan ainekset löytyvät kaapista. Sillä kyllä tuoreista tomaateista tehty, oliiviöljyllä ja parmesaanilla maustettu täysjyväpasta vedet ja leivät voittaa. Mennen tullen!

Neitsytoliiviöljyä, tuoreita tomaatteja, pastaa ja parmesaania. Näistä italialaisista perusaineksista saa kasaan jo tosi herkullisen aterian ja vain muutamassa minuutissa!