Bonjour et au revoir, Briançon!

Ihana viileys, ihana paketti!

Joskus elämässä tapahtuu pieniä, ihania ihmeitä. Tänään (tai eilen, nythän ollaan jo uuden päivän puolella) niitä tapahtui oikein kaksin kappalein. Ensimmäinen ihmeistä oli se, että iltasella ulkolämpömittarin elohopea laski pitkään kestäneen ja uuvuttaneen helleaallon jälkeen piirun alle kahdenkymmenen asteen (JEE!!!). Toinen taas oli se, että ystäväni melkein kaksi kuukautta sitten lähettämä syntymäpäiväpaketti tuli perille (JEE!!!). Apostolin kyydilläkö nuo paketit nykyään kuljetetaan? No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! 

Matkalla Briançoniin. Maisemat alkavat jo tässä vaiheessa miellyttää silmää.

Mutta siirtykäämme nyt ajassa muutama päivä taaksepäin. Viime sunnuntaina karistimme Nichelinon hikiset pölyt kannoiltamme ja vaihdoimme maisemaa. Emmekä pelkästään maisemaa, vaan myös maata. Ajoimme noin puolentoista tunnin automatkan Ranskan Alpeilla, Italian ja Ranskan välisen rajan läheisyydessä sijaitsevaan Briançonin kaupunkiin ja vietimme siellä leppoisan kesäpäivän. Kävin ensimmäisen kerran tuossa pienessä, noin 12 000 asukkaan vuoristokaupungissa vähän alle parikymppisenä ja olen sen jälkeen palannut sinne useasti ja aina yhtä mielelläni. 

Onnen pieniä pipanoita: kiemuraisia vuoristoteitä, upeita maisemia ja raikasta, puhdasta ilmaa.

Noin 300 päivää vuodessa auringossa paistatteleva ja reilut 1300 metriä merenpinnan yläpuolella keimaileva Briançon on Ranskan korkeimmalla ja Euroopan toiseksi korkeimmalla paikalla sijaitseva kaupunki. Sen silmiinpistävin ja kaiketi mielenkiintoisin nähtävyys on Unescon maailmanperintöluetteloon v. 2008 lisätty linnoitus, jonka suunnittelusta jo toteutuksesta vastasi aikoinaan sotilasarkkitehti ja Vaubanin markiisi Sébastien Le Prestre (1633–1707). Linnoituksen sisällä on kapeita kujia, joiden varsilla on toinen toistaan huokuttelevampia putiikkeja, viehkeitä kahviloita ja kulinaristille varsin mieleisiä ruokapaikkoja. Briançon lähiympäristöineen tarjoaa matkailijalle paljon mielenkiintoista tekemistä: vuodenajasta riippuen laskettelua, koskenlaskua, pyöräilyä, vaeltamista, kylpylälomailua, museoita, "adrenaliinilajeja"... Yksi omista suosikeistani on "markettimatkailu": rakastan käydä ulkomailla ollessani erilaisissa supermarketeissa, tutkailla niiden tarjontaa, vertailla hintoja ja tehdä löytöjä.

Tämän putiikin ohi ei voi pysähtymättä ajaa...
Näitä oli ihan pakko saada: aitoa ranskalaista patonkia ja hyvin suunmukaisia leivonnaisia. Kaloreista viis!

Briançonissa pärjää ihan mainiosti italian kielellä, mutta minä yritän aina parhaani mukaan harjoittaa pahasti ruostumaan päässyttä ranskan kielen taitoani. Ihmettelen joka ikinen kerta, mihin ihmeeseen katosi se laudaturin lyhyessä ranskassa kirjoittanut, pari yliopistotasoista tenttiä kielessä suorittanut ja kaksi kesää Bretagnessa au pairina viettänyt, ärrää sujuvasti sorautellut ihminen ja kuka kumma on tuo hänen tilalleen tullut, hädin tuskin ymmärrettäviä lauseita mongertava tohelo. Kerran pyysin eräässä briançonilaisessa kahvilassa juomaani sitruunaa sanomalla "lemon" lähes täydellisellä ranskalaisella aksentilla. Yritys hyvä kymmenen, paitsi että sitruuna on ranskaksi kylläkin citron... Vähänkö nolotti! Ja Alessandroa nauratti! En ole ehtinyt/viitsinyt/jaksanut ylläpitää kielitaitoani. Tant pis pour moi! Nyt harmittaa. Ja tarttis taas tehrä jotain!

Näitä maisemia katsellen nautiskelimme eväät. Ulkona kaikki maistuu kaksin verroin paremmalta.

Tällä(kin) kertaa teimme kesäisen retkemme perheen pienimmän ehdoilla. Ensimmäinen pakollinen etappimme oli tietenkin "la boulangerie", leipomo, josta nappasimme mukaamme uunituoretta, vielä lämpöistä patonkia ja ihania, suussasulavia leivoksia. Nautimme eväämme Vaubanin linnoituksen lähellä sijaitsevassa puistossa ja sen jälkeen suuntasimme vuosien varrella jo hyvin tutuksi tulleeseen Briançonin uimalaan, jossa on sisä- ja ulkoaltaita, vesihierontapisteitä, vesiliukumäki, laaja viheralue, kahvila ja pieni, vain aikuisille tarkoitettu, erikseen maksullinen spa-osasto. Pikku-ukko on niin innokas uimamies ja vesipeto, että häntä ei meinannut saada altaasta pois millään. Ihmetteli sitten kovasti vedessä rypistyneitä sormiaan ja varpaitaan. Äitinsä pääsi livahtamaan hetkeksi spa-osastolle: pikainen pulahdus porealtaaseen, löylyttömät löylyt ärsyttävän haaleassa suomalaisessa ja vähän lämpimämmät höyryt turkkilaisessa saunassa tekivät terää.

Vaubanin linnoitus.
Tämä viehkeä katu kutsuu kävelemään kiireettömästi, ihailemaan näyteikkunoita, pistähtämään ostoksille matkamuistoputiikkiin tai kahvikupposelle suloiseen kahvilaan.

Kaikki kaunis loppuu aikanaan. Ilta joutui ja oli aika heittää hyvästit Briançonille, lähteä takaisin Nichelinon hautovaan helteeseen, palata joskus vähän puuduttavaltakin tuntuvan arjen pariin. Mutta on hyvä tietää, että silloin, kun pipo alkaa kiristää liikaa ja korvista nousevan savun määrä saa aikaan palohälytyksen, ei tarvitse kuin pakata ukko, ipana ja kamppeet mukaan ja suunnata auton nokka jonnekin - vaikkapa sitten uudelleen Briançoniin!

Kesäkivaa! Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.

Nyt laitan lärviini legendaarista Bellavitaa, jota löytyi myöhässä saapuneesta, mutta sitäkin ihanammasta synttäripaketista ja painun suosiolla pehkuihin. Huomenna herännen uuteen aamuun kasvot sileinä kuin vauvan peppu! Tunnistavatkohan töissäkään enää samaksi ihmiseksi?

Bonne nuit! Buona notte! Hyvää yötä!

Kotimatkalla ilta-auringossa. Au revoir, Briançon!