Joulupuu on rakennettu ja tuhannet valot syttyneet...

Torstai. Joulukuun 8. päivä. Vapaapäivä. Heräsin aamulla ennen seitsemää ja nousin varovasti sängystä, etten olisi herättänyt untenmailla tuhisevaa lastani. Suojasin viluiset varpaani kivilattian kylmyydeltä pehmoisilla villasukilla, hiivin sytyttämään tuikkukynttilät pieniin, punaisiin Aalto-maljoihin ja jäin katselemaan niiden rauhoittavasti lepattavia liekkejä. Miltei taianomaisen hiljaisuuden rikkoivat ainoastaan jääkaapin tasainen hurina ja makuuhuoneesta kuuluva vaimea kuorsaus. Vain joitakin minuutteja myöhemmin kuulin pikkuruisten jalkojen tassutusta ja kohta sylissäni istuikin jo lämmin, unenpöpperöinen taapero. Vähän sen jälkeen korviini kantautui paljon isompien jalkojen töminää ja pian huone oli täyttynyt telkkarista tulvivalla taustamelulla, jota ilman kumppanini ei voi elää... Hämyinen hiljaisuus oli häipynyt kuin tuhka tuuleen. Uusi päivä oli lähtenyt käyntiin!

Joulutähtiä ja tunnelmavalaistusta

Tänään Italiassa vietettiin katolista Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen juhlapäivää (immacolata concezione, conceptio immaculata). Se on päivä, jolloin monissa italialaisissa kodeissa koristellaan joulukuusi, jouluseimi tai kumpikin. Se on myös päivä, jolloin tehdään joululahjaostoksia, koska Italiassa(kin) kaupallisuus astuu valitettavan usein pyhän varpaille.

Tänä vuonna koristelimme minikuusen ja asettelimme sen lipaston päälle pienen, suloisen "tuholaisen" ulottumattomiin

Lapsuudenkodissani omasta metsästä haettu joulukuusi tuotiin sisään ja koristeltiin vasta aatonaaton iltana. Italiassa olen mukautunut paikallisiin tapoihin ja meilläkin (teko)kuusi koristellaan 8. joulukuuta, tunnelmallisen joulumusiikin säestyksellä tietenkin. Olemme mahtuneet Alessandron kanssa saman katon alle loppuvuodesta 2012. Siitä lähtien olemme vaalineet omaa pientä jouluperinnettämme: ostamme joka vuosi uuden kuusenkoristeen, johon kirjoitamme vuosiluvun lisäksi sanan "joulu" sekä suomeksi että italiaksi. Viime ja tämän tulevan joulun koristeeseen on raapustettu myös rakkaan poikamme nimi. Jos Luoja suo ja - kuten toivoa sopii - kummallakin riittää tahtoa rakastaa niin myötä- kuin vastamäessä, näitä yhdessä hankittuja koristeita on joku päivä niin paljon, ettei kuuseen muita koristeita enää mahdukaan.

Kuusenkoristeita vuodesta 2012 vuoteen 2016

Joulukuun 8. päivänä joulu saapuu myös italialaisten pihoille ja parvekkeille. Jopa aikuisen mittoihin yltävät joulupukit (jotka kuuluvat mielestäni samaan sarjaan kuin keraamiset pihatontut eli "not my cup of tea") ilmestyvät kiipeilemään talojen ulkoseinille ja parvekkeille. Jouluvalaistuksen trendi tuntuu olevan "mitä enemmän väriä ja välkettä, sen parempi". Ainakin Nichelinossa jouluvalojen välkkyvä värikirjo on sitä luokkaa, että Las Vegaskin kalpenee! En ole mikään tyylin ja hyvän maun mestari (pikemminkin: "no style is my style") mutta voinen todeta hyvällä omallatunnolla, että kotikaupunkini jouluvalaistus on - miten sen nyt voisi kauniisti ja sivistyneesti sanoa - lievää pahoinvointia aiheuttavaa. Hillitty, pelkistetty ja yksinkertainen on paljon, paljon kauniimpaa.

Kiipeilevät joulupukit (joku voisi epähuomiossa luulla vaikka murtovarkaiksi)

"Non è bello ciò che è bello, è bello ciò che piace" eli mukaillen: makuja on monenlaisia tai kauneus on katsojan silmissä. Annetaan kaikkien kukkien kukkia! Pääasia, että jokainen viitsii ja jaksaa nähdä vaivaa joulutunnelman luomiseksi, oli tyyli sitten ihan millainen tahansa. Siitä tulee oikeasti tosi hyvä mieli. Ja hyvää mieltä (ja tahtoa) tässä maailmassa todellakin tarvitaan!

Ihanaa joulunodotusta kaikille!

Joulupukki, vanha ukki ja tuoksuvainen hyasintti
Olohuoneemme nurkassa komeileva "risukko" on saanut jouluisen ilmeen. Kuvan joulusukan olen tehnyt omin hyppysin ala-asteella. Sen äitini täytti karkeilla ja suklaalla jouluaaton aamuksi.