Katson autiota hiekkarantaa...

Tammikuinen Albissola Marina: aurinkoa ja kymmenen astetta lämpöä

Kirjoitussuoneni on tukkeutunut. Kauniit, syvälliset ajatukset lässähtävät mitättömiksi keskinkertaisuuksiksi tietokoneen näytöllä. Sanoista puuttuu luovuus ja intohimo. Kirjoittaminen maistuu pikemminkin kuivalta, kurkkuun ahdistavasti takertuvalta pakkopullalta kuin uunituoreelta muhkeanmehevältä korvapuustilta. Ei edes viime sunnuntainen päiväretkemme Italian Rivieralle onnistunut liuottamaan tukosta.

Tämä postaus sisältää suosiolla enemmän kuvia ja vähemmän tekstiä. Kirjoitusinspiraatiota odotellessa esittelen teille voimaannuttavia kuvia Albissola Marinan talviuntaan uinuvilta rannoilta.

Italian Riviera on parhaimmillaan, kun sen rantoja ei ole vielä valjastettu massaturismin käyttöön: hiljaisena ja rauhoittavana
Kesä talviteloillaan...
Kaivattu meri: vapauden, voiman, riemun ja mielenrauhan symboli
Tahtoisin tuntea merituulen hyväilyn hiuksissani, kuulla aaltojen loiskunnan korvissani, nähdä ulapan sinen silmissäni. Vuoden jokaisena päivänä.
Hiekkakakkuja tammikuussa. Niitä myös vähän maisteltiin äidin silmän välttäessä.
Poika ja meri
"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa". Ja vähän isompaakin, jos muistaa katsoa maailmaa lapsen silmin.
Isä ja poika hippasilla aaltojen kanssa (isukki kasteli kenkänsä ja sukkansa)
Pienen pieni mies ja suuren suuri meri
"Katson autiota hiekkarantaa, ajatukseni mun kauas kantaa..."

Näissä merituulen tuoksuisissa tunnelmissa toivotan teille kaikille hyvää alkavaa viikkoa!