Kesätaukoilua

Ulkosuomalaisen ulinoita ja pulinoita -blogin toimitus sulkee suurin piirtein sanaisan arkkunsa luovan ja toivottavasti voimaannuttavan kesätauon ajaksi. Leipätyösarkaa on vielä reilu viikko jäljellä, mutta ajatukset vaeltelevat jo torvijäkälien, mustikoiden ja kehnäsienten täyttämissä metsissä, kelluvat autuaina virkistävissä järvi- ja merivesissä sekä heittävät korvia kärventäviä löylyjä vanhan, tutun puusaunan lauteilla.

Syksymmällä on tiedossa kaikkea uutta ja jännääkin: Minä aloitan kirjoittamisen etäopinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa, Kimi menee päiväkotiin (la scuola d'infanzia) ja piakkoin vuoden täyttävä bloginikin uudistuu vaihtamalla nimeään. Elämä pitää kyllä huolen siitä, että kirjoittamisen aiheita riittää. Toivottavasti myös siitä, että kirjoittamiselle löytyy aikaa!

Tähän loppuun sopii joitakin vuosia sitten kirjoittamani kesäruno. Se johdattelee hyväntuulisesti leppoisiin lomatunnelmiin.

Minä rakastan nurmikon tuoksua ja ruohonleikkurin pärinää, pihakeinua, pääskysten laulantaa, koivunlehtien vienoa värinää.

Minä kaikki kymmenen varvasta sukan varresta vapauteen päästän. Ruoho kutittaa somasti jalkoja, tunteen talven varalle säästän.

Minä ratsastan tunturiponillain, siinä nimismiehen kiharakin suortuu, tietä pitkin kun vinhasti viiletän. Hei, tässähän vallan nuortuu!

Ostan kioskilta jäätelötötterön ja istahdan penkille puiston. On makuina ilo ja vapaus sekä ihanuus lapsuusmuiston.

Ei onneen tarvita ihmeitä. Vain kesä ja avoin mieli, paljaat varpaat ja kukkaseppele, luontoäidin sulokieli.