Luomisen tuskat ja mamma Marian pizzat

Se on iskenyt jälleen kerran. Kirjoitusinspiraation totaalinen puute. Pääni ja muistioni ovat kyllä täynnä aiheita, joista haluaisin ja joista minun olisi itse asiassa pitänyt kirjoittaa jo kauan aikaa sitten. Aiheita, jotka parveilevat ympärilläni, nykivät hihasta ja viittoilevat innokkaasti kuin eturivin pulpeteissa istuvat hikarit tullakseen valituiksi. "Kirjoita tällä kertaa minusta, kirjoita minusta!", ne hihkuvat malttamattomina yhteen ääneen. Mutta ei. Minä en kirjoita niistä mistään. Jatkan vain kirjallisen mykkäkouluni pitämistä ja ihmettelen ärsyyntyneenä, miksi muut pystyvät suoltamaan tekstiä jatkuvalla syötöllä ja minä en. Voi luomisen tuska sentään!

Missä se kirjoitusinspiraatio oikein luuraa???

Tein mukaellun pääsiäispaastoni aikana kirjoittamiseen liittyvän merkittävän, empiirisen havainnon: luovuuteni on kääntäen verrannollinen syömäni makean määrään. Mitä enemmän tungen ruoansulatuskanavaani suklaapatukoita, croissantteja ja karkkeja, sitä vähemmän oikea aivopuoliskoni tuottaa luovuutta. Tästä oivalluksesta huolimatta, pääsiäisen mentyä menojaan, minä retkahdin uudelleen. Ilman minkäänlaista itsekuria. Tartuin suklaapatukkaan kuin vanha juoppo kossupulloon katkon jälkeen. Parantumaton sokeriholisti! Asiaa ei auttanut yhtään se, että ihanan Kasse-serkkuni ihana Tarja-vaimo toi vastikään tuliaisiksi kolme levyllistä Fazerin suklaata - sitä ainoaa oikeaa - ja pussikaupalla salmiakkia. Voisihan noita herkkuja syödä myös pikkuhiljaa säästellen, joku teistä saattaa ehkä ehdottaa hienotunteisesti. Vaan kun ei voi! Ne on tuhottava bulimisella raivolla niin pian kuin suinkin mahdollista.

Anoppini, mamma Maria pizzantekopuuhissa

Kumppanini lähti tänä sunnuntaina veljineen ja veljen lapsineen Milanoon katsomaan Milan - Roma -fudismatsia. Tervemenoa vaan! Minua ei potkupallo voisi vähempää kiinnostaa. Sen sijaan minua kiinnosti huomattavasti enemmän anopin kutsu tulla syömään kotitekoista pizzaa. Ehkä se kadonnut kirjoitusinspiraatiokin löytyisi sieltä kuohkean pizzataikinan seasta tai, kuka ties, herkkutatin lakin alta lymyilemästä. Ja vaikka ei löytyisikään, niin saisinpahan ainakin vatsani täyteen pizzaa.

Uunituoreet herkkutatti- ja maa-artisokka-gorgonzolapizzat

Anoppini Maria osaa tehdä todella hyvää pizzaa. Hän jättää taikinan niin löysäksi, että pohjasta paistuu uunissa ihanan pehmeä mutta samalla rouskuvan rapea. Yhden pizzan päälle laitettiin tällä kertaa herkkutatteja ja mozzarellaa, toisen maa-artisokkaa ja gorgonzolaa, kolmannen tomaattikastiketta, salamia ja juustoa... Uunissa paistui kaiken kaikkiaan kahdeksan isoa pizzaa sekä Kimin pikkupizzat, joiden päälle sai laittaa vain ja ainoastaan tomaattikastiketta. Punainen pizza - pizza rossa - on pojan ykkösherkkua.

Tomaatti-mozzarella-rucolapizza

Olisikohan jalkapallofanienkin ollut parempi jäädä syömään pizzaa kotinurkille? Milan sai nimittäin Romalta turpiinsa aika pahasti: ottelu päättyi numeroin 1 - 4. No, kyllähän se pizza kylmänäkin vähän lohduttaa: hyvä ruoka, parempi mieli!

Salamipizza