Matkalla jouluun

Pieni mies matkalla kohti toista jouluaan...

Rakastan joulua. En joulua, johon kiire, kaupallisuus ja yltäkylläisyys ovat lyöneet leimansa vaan joulua, joka leijuu hyasintin ja joulupipareiden tuoksuina ilmassa, tuikkii tähtinä pihapuissa ja kotien ikkunoissa, syttyy pieninä liekkeinä rakkaiden haudoille. Kiiltää malttamattomana odotuksena lasten silmissä, tuntuu lämpöisenä läikähtelynä sydämessä, viipyy suloisina lapsuuden muistoina ajatuksissa.

"Vaikken herkin lapsen mielin laillas jouluuni voi tulla, vaikka lumousta vaille minä jään, oma joulujuhla kuitenkin on sydämessä mulla, lapsuuteni joulun silmissäsi nään" ("Pieni odottaja" - Joel Hallikainen)

Rakastan joulun perinteitä. Niitä lapsuudestani tuttuja, joita kaivattu äitini vaali väsymättä (vai väsyikö hänkin joskus?) vuodesta toiseen: jouluherkkujen valmistamista, kodin koristelua, kauneimpia joululauluja, joulutervehdysten kirjoittamista, joulun pyhien rakkaita rituaaleja. Noita perinteitä haluan itsekin vaalia täällä kaukana. Mahdollisuuksien mukaan. Mukaillen. Kompromisseja tehden.

Kunpa voisin olla koko joulukuun lomalla. Valmistautuisin sydäntalven juhlaan kiireettömästi ja ajatuksella. Kirjoittelisin tähden- ja sydämenmuotoisilla tarroilla ja enkelikiiltokuvilla koristeltuja joulukortteja. Valitsisin ajan kanssa harkiten pieniä, persoonallisia jouluyllätyksiä ystävilleni ja sukulaisilleni. Pysähtyisin katselemaan illan hämärässä rauhoittavasti lepattavia kynttilänliekkejä ja kuuntelisin muistojen (ja kyynelten) virrat kuohumaan saavia joululauluja. Viettäisin enemmän aikaa läheisten kanssa. Tyhjentäisin ajatukset. Keskittyisin hetkeen. Hiljentyisin.

Joulun tunnelmavalaistusta

Mutta joulu tulee joka vuosi villillä melskeellä, helinällä ja helskeellä. Jouluinen stressirumba tempaa mukaansa ja pitää tiukasti otteessaan. Suunnitelmat muuttuvat toisiksi, kaikkea ei ehdi tehdä, jotakin unohtuu. Joskus unohtuu se kaikkein tärkein... Ajatuksissamme luoduista täydellisistä jouluista tulee kiihkeän odotuksen ja kiireisen hössötyksen jälkeen epätäydellisiä. Elämän makuisia. Ihan niin kuin tänä vuonna leipomistani joulupipareista, joista paistui kovia, reunoistaan kärähtäneitä ja osin muodottoman näköisiksi turvonneita metsäneläimiä. Joulun makua, tuntua ja tuoksua niihin kuitenkin mahtui.

Poropeukalon piparkakkuja

En ole kirjoittanut Joulupukille aikoihin, enkä tehnyt niin tänäkään vuonna. Mutta hartain lahjatoiveeni toteutuu sittenkin: Matkaliput kotiin! Matkaliput jouluun! Jos lahjapakettini päälle leijailisi vielä tuhansittain suuria, valkoisia lumihiutaleita, jouluni olisi lähes täydellinen.

Ensilumi tuli ja suli...

Lämmön, rakkauden ja hyvän olon täyttämää joulua kaikille! Kunpa joulu tulisi sellaisena jokaiseen kotiin ja asumukseen. Ihan joka ikisille. Etenkin lapsille mutta myös aikuisille ja eläimille. Silloin joulu olisi täydellinen - täydellisen täydellinen!