Minun 100-vuotiaalle Suomelleni

"On maista kaikista sittenkin
tää synnyinmaa kaikkein rakkahin.
Vie minne tiesi,
sen tuttu liesi on lämpöisin.

Voi kuin on kaunihit järvet sen
ja kosket kuohuissa pauhaten,
sen pilven väikky
ja lähteen läikky
ja taivas sen!

Ja vaarat korkeat, kuusikot,
ja koivumetsät ja kalliot,
sen pohjanpalot,
sen tähtein valot
ja kuutamot!

Ma lemmin kieltä ja kansaa sen,
ja heikot voimani uhraten
teen työtä siellä
ma intomiellä
ja riemuiten."

Tämä äitini rakastama, Martti Korpilahden (1886 - 1938) sanoittama Synnyinmaan laulu kuvaa niitä mietteitä, joita mielessäni liikkuu syntymäpäivänäsi. Olet niin kovin kaukainen ja kuitenkin niin läheinen, tuttu ja turvallinen. Läsnä ajatuksissani ja jokapäiväisessä elämässäni. Niin vahvana ja voimakkaana kuin vain olla voit. Minun kaivattu, sisukas Suomeni! Kuinka haluaisinkaan olla luonasi juuri tänään!

Olen sanaton ja tyhjin käsin suurena juhlapäivänäsi. Nostan siniristilipun sieluni salkoon ja sytytän sydämeni ikkunalaudalle kaksi sinivalkoista kynttilää. Hiljennyn hetkeksi ajattelemaan itsenäisyytesi puolesta taistelleita sankareita, sitkeitä naisia ja urheita miehiä. Keittelen iltasella kupillisen Juhlamokkaa, maistelen ääriviivojasi mukaillen leivottuja, reunoistaan vähän kärähtäneitä piparkakkuja, kilistän kuohuvaista kumppanini kanssa. Näin minä Sinua juhlin. Koruttomasti ja vaatimattomasti. Sydämellä, ajatuksella ja suurella ylpeydellä.

Hameenhelmoistasi maailmalle lähtenyt tyttäresi toivottaa Sinulle hyvää 100-vuotissyntymäpäivää! Minulla on Sinua ihan hirveä ikävä!

Samoissa nostalgisissa tunnelmissa kuin viimekin vuonna tähän samaan aikaan: TUNNELMALLISTA ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE!