Neiti kevät on tullut kaupunkiin

Jos Aikakone olisi italialainen yhtye, sen nimi olisi Macchina del Tempo ja se laulaisi Keltainen maaliskuu keltaisen toukokuun sijaan.

Maaliskuinen sunnuntai. Ei kiirettä mihinkään. Herään siihen, kun Kimi luettelee kelloradion näytöllä olevia numeroita: seven, eighteen. Pieni herra Aika ilmoittaa, että kello on kahdeksaatoista yli seitsemän. Poika on oppinut numerot englanniksi nollasta kahteenkymmeneen katsomalla englanninkielisiä lasten musiikkivideoita. Hänen yksi lempipuuhistaan on kävellä ulkona ja sanoa ääneen katujen ja rekisterikilpien numeroita. Riemusta kiljuen.

Hiljainen, keväisen keltainen kaupunki.

Nousen ylös vuoteesta ja avaan parvekkeen oven. Ovesta - siitä samaisesta, josta murtovarkaat tunkeutuivat röyhkeästi kotiimme noin kuukausi sitten - tulee sisään toivottu ja kauan odotettu ystävä: kevät. Tuomisinaan aurinko, aamun raikkaus ja lintujen vieno viserrys. Suljen silmäni ja kuvittelen ohikiitävän hetken ajan olevani Suomessa. Pohjois-Italian kevät on todella kaunis, mutta ajatus isänmaan hiljaa hiipivästä keväästä saa minut herkäksi. Nostalgiseksi. Talitintin laulu, vettä tippuvat räystäät, hankien keskeltä puskevat krookukset, pulleat pajunkissat, jäästä ja lumesta sulavat hiekkatiet... Kuinka kaipaankaan tuota kaikkea! Niin kovasti, että sydämeen sattuu! Olen syntynyt keväällä ja rakastan tuota valloittavan viehkeää vuodenaikaa yli kaiken. Se on uuden alku. Myös meille vähän kypsemmille...

Kimi on rakastanut kukkien poimimista ihan pienestä pitäen.

Lähden Kimin kanssa ulkoilemaan. Leikkipuistot ovat autioita, kaduilla huristaa vain muutama auto. Melkein koko Nichelino on sulkeutunut koteihin valmistamaan runsasta sunnuntailounasta tai kirkkoihin pääsemään synneistään. Kaikkialla vallitsee miltei epätodellisen tuntuinen rauha ja hiljaisuus. Neiti kevät on ripotellut koristaan pieniä, värikkäitä kukkia puihin, pensaisiin ja nurmikoille. Rinnassani pulppuilee lapsenomainen riemu. Voisin halata jokaista vastaantulijaa. Suljen pienen poikani syleilyyni ja moiskautan hänen poskelleen ison pusun. Tämä on Kimin kolmas kevät. Ja minun ties kuinka monennes kevääni. Aina yhtä suloinen. Aina yhtä tervetullut! Oli sitä sitten missä päin maailmaa tahansa!

Kukkia siellä...
...kukkia täällä.
Kukkia siellä täällä!

Kevät tulee. Viivytellen. Temppuillen. Varovasti varpaisillaan. Tai kovalla rytinällä helmat paukkuen. Mutta se tulee aina. Ennemmin tai myöhemmin. Pysähtykää hetkeksi arkisen kiireen keskellä ja ahmikaa aistinne täyteen tätä ihanan rasavilliä ja suloisesti humalluttavaa ja höperöksi tekevää vuodenaikaa!

Hyvää kevättä kaikille!

 

Eilen kokeiltiin ekaa kertaa 2-vuotislahjaksi saatua potkupyörää...
...ja pelattiin vähän potkupalloa, Italiassa kun kerran ollaan.

P.S. Keväiset tunteet kuohumaan saava musiikkivinkki: Neiti Kevät - Sir Elwoodin Hiljaiset Värit. Ihana sävel, ihanat sanat!