Onks tukka hyvin ja tuliks pääsiäinenkin jo?

Jos joku asia tapahtuu todella harvoin, italialaiset sanovat sen tapahtuvan “ogni morte di papa” eli paavin kuolla kupsahtaessa. Nolottaa naisihmisenä myöntää, mutta minä käyn kampaajalla melkein yhtä harvoin. Viimeksi laitatin kuontaloni kuntoon… Öööööö, odottakaas kun lasken. Elo, syys, loka, marras, joulu, tammi, helmi, maalis... Himppasen yli kahdeksan kuukautta sitten! Onneksi minulla on pitkä tukka, jonka saa helposti ja nopeasti sille iänikuiselle ponnarille tai nutturalle. Vaan eipä saa enää. Eilen, kiirastorstaina, tapahtui nimittäin pieni ihme: minä kävin kampaajalla! Leikkautin hiukseni, laitatin raitoja ja nypitytin vielä kulmakarvanikin. Paavi Franciscus on muuten tietojeni mukaan vielä täysissä ruumiin ja sielun voimissa, jos jotakuta asia alkoi mietityttää. 

Erika ja Alessandra. Ammattitaitoa ja sympatiaa.

Kampaamoliike "Un'idea per capello" sijaitsee Nichelinossa muutaman kilometrin päässä meiltä. Tutustuin sen omistajaan, Alessandraan, Nichelinon uimahallissa acquababy-tunnilla puolisentoista vuotta sitten. Yksi asia johti toiseen: minusta ja Kimistä tuli Alessandran kampaamon tyytyväisiä, vaikkakin harvakseltaan käyviä asiakkaita. Palvelu on ystävällistä ja asiantuntevaa ja hinnat kukkarolle sopivia. 

Italiattaret käyvät muuten kampaajalla suomalaisia kanssasisariaan huomattavasti useammin - monesti vain laitattamassa viikottaisen, huolitellun kampauksen - ja se on osaltaan edesauttanut aivan erityisen kampaamokulttuurin syntymistä. Kampaamo on monelle italialaisnaiselle paitsi paikka, jossa peruukit, kulmat ja kynnet laitetaan uuteen uskoon, myös kotoisa olohuone, jossa vietetään aikaa, tavataan tuttuja, vaihdetaan kuulumisia ja vähän juoruillaankin lähikahvilasta tilattujen kahvikupposten ääressä. Kampaajat hoitavat usein päätyönsä ohella myös maallikkopsykologin virkaa, eräänlaisia ihmisasiantuntijoita kun ovat. Olen itsekin todennut, että kampaajalle on jostakin kumman syystä helppo avautua. Juuri siksi kampaaja tietääkin kaikenlaista: mitä kaupungissa kulloinkin tapahtuu, mitä naapurin rouvalle kuuluu ja kenen kanssa läheisen autokorjaamon Luigi pettää vaimoaan. 

Kyllä vähän hirvitti Alessandran saksien laulaessa ja pitkien hiussuortuvien putoillessa lattialle... Lopputulos ei ollut kuitenkaan hassumpi: pirtsakka, raidoitettu polkkatukka!

Apua, miten aika rientää. Tänään on jo pitkäperjantai, joka on täällä muuten ihan normaali työpäivä. Italialaiset viettävät pääsiäistä hartaasti ja antaumuksella ruokapöydän ääressä - kuka kotonaan, kuka ystävien tai sukulaisten luona, kuka ravintoloissa. Grillaaminen kuuluu sään sallimissa puitteissa etenkin toisen pääsiäispäivän perinteisiin. Pöytään lennähtää tietenkin myös pääsiäispulu colomba, jouluista panettonea muistuttava mehevä pääsiäispulla. Lapsille piilotetaan suklaamunia (myös niitä ylisuuria ja ylikalliita) ja muita pääsiäisyllätyksiä. Lukuisat kirkot jakavat hengen ruokaa kaikille sitä tarvitseville. Ja kampaajat ovat ennen varsinaisia juhlapyhiä täystyöllistettyjä: tukka hyvin, kaikki hyvin!

Muistelen täällä vähän haikein mielin lapsuuteni ihania pääsiäisiä: pulleita pajunkissoja ja vihertäviä koivunoksia maljakossa, äidin tekemiä pääsiäisherkkuja, rairuohoa pääsiäistipuineen, munien maalaamisia, nykylasten silmissä vähän vaatimattomilta ja vähäisiltä näyttäviä pääsiäisyllätyksiä, pitkäperjantain Jeesus-elokuvia... Nyt on minun vuoroni luoda Kimille pääsiäisiä, joita hän voi sitten aikuisena muistella. Niihin sekoittuu niin italialaisia kuin suomalaisiakin pääsiäisperinteitä. Giustamente!

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Pääsiäiskoristeita ja colombaa. Ajattelin tehdä tänä vuonna myös pashaa. Sitä äitinikin teki monena pääsiäisenä. Nam!