Pienen pientä elämäntaparemonttia

Armotonta menoa

Olo tuntuu niin kovin nuukahtaneelta...

Tik tak tik tak. Kiire, kiire, kiire, kiire. Päivät juoksevat jonossa kuin päättömät kanat. Minä roikun päivien pyrstöissä ja yritän pysyä niiden tahdissa tekemättömien töiden kivirekeä perässäni raahaten. Rattaat raksuttavat ylikierroksilla korvien välissä (korvien, joita yksi italialainen herrasmies, il Signor Täystollo, kehtasi haukkua isoiksi lohduttaen kuitenkin, että isokorvaiset naiset elävät pidempään). Ne jatkavat raksuttamistaan silloinkin, kun pyydän niitä antamaan armoa. Hellittämään, hidastamaan, hiljentymään. "Jaksaa, jaksaa", ne huutavat ja kiihdyttävät tahtiaan.

Milloinkohan viimeksi olen kysynyt itseltäni "Marika, miten menee?" saati pysähtynyt kuuntelemaan vastausta kysymykseeni? Menee aika hyvin tai pitäisi varmaan sanoa tosi hyvin, jos vertaa moniin muihin mutta... Minulla on vain jotenkin tosi väsynyt ja vetämätön olo. Raahaudun päivästä toiseen kuin Miljoonasateen Marraskuun varisparvi. Herätyskello soi korvissani aamuisin kuin viimeisen tuomion kello. Laiminlyöty kroppani huutaa huomiota osakseen. Edes sitä pientä, rentouttavaa hetkeä muiden valloittaman rottinkituolini syleilyssä.

Pienin askelin kohti parempaa elämää

Popsi, popsi porkkanaa (ja kurkumaa)!!!

Väsynyt vetämättömyyden tunteeni on monen tekijän summa: katkonaisesti nukutut yöt, vähäiseksi jäänyt liikunta, liiallinen makean mussuttaminen, omia arvoja huonosti vastaava ja terveydelle vähemmän ihanteellinen elinympäristö, aamun pikkutunneista itselle pihistetty oma aika, varsin haastavaa ikäkautta elävä pikku-takiainen, joka antaa, mutta ottaakin paljon energiaa... Siihen kun lisää vielä tunnollisen, kiltin tytön luonteen, joka saa sanomaan "juu" silloinkin, kun pitäisi sanoa "ei". Joka saa potemaan huonoa omaatuntoa, jollei ole koko ajan tekemässä tai menemässä...

Viime aikoina olen muistutellut itseäni siitä, että minä ja yksin minä olen vastuussa omasta jaksamisestani ja hyvinvoinnistani. Jollen minä tee jotakin itseni hyväksi, on aivan turha odottaa, että kukaan muukaan sitä tekisi. Avain muutokseen löytyy oman essun taskusta. Muutama päivä sitten kyllästyin toden teolla nuutuneeseen minääni, otin härkää sarvista ja aloitin hitaan matkani kohti parempaa ja pirteämpää oloa. Maanantaista lähtien olen juonut heti herättyäni ison lasillisen omenaviinietikalla maustettua, haaleaa vettä tai inkivääri-kurkuma-sitruunajuomaa. Olen hinkannut ja hangannut kroppaani kuivaharjauskintaalla, ottanut niin kylmän suihkun kuin putkista vain on irronnut ja levittänyt iholleni hajuaistia hellivää kosteusvoidetta. Olen tehnyt aamuisin ja ehtiessäni myös iltaisin energiakanaviin kohdistuvia Makko Ho -harjoituksia ja huomannut olevani rautakankeakin jäykempi. Olen syönyt enemmän kasviksia (popsinut mm. erivärisiä luomuporkkanoita) ja vähentänyt tuntuvasti makean osuutta ruokavaliossani. Merkittäviä muutoksia tämä hätähousu ei ole vielä huomannut, mutta piirun verran paremmalta olo kuitenkin tuntuu. Kunpa vain löytäisin itsestäni tarpeeksi selkärankaa jatkaakseni valitsemallani tiellä!

Läsnäolon taikaa

Nyt tuntuu jo paremmalta...

Aikaa ei voi pysäyttää, mutta omaa vauhtiaan voi pyrkiä hidastamaan. Joskus on tärkeää pysähtyä kokonaan, jättää arkiset velvollisuudet tuonnemmaksi ja olla läsnä pienissä, yksinkertaisissa hetkissä. Haikailematta mennyttä, murehtimatta tulevaa. Kun tällä viikolla istuin poikani kanssa pöydän ääressä syömässä voileipäkeksejä, joita kastoimme suoraan levitejuustorasiaan, mikään muu ei ollut sillä hetkellä tärkeämpää. Kun lennätimme värikkäitä ilmapalloja ympäri kotiamme, kaikki muu tuntui toissijaiselta. 

Tänään on sunnuntai. Päivä, jolloin tapanani on tehdä pitkä ja tehokas lenkki ylhäisessä yksinäisyydessäni. Olemme olleet hereillä jo aamuseitsemästä lähtien. Siitä pieni herra Aika piti tehokkaasti huolen vuolaalla puheen pulputuksellaan. Ulkona paistaa ujo aurinko. Lämpömittarin elohopea on noussut vain hitusen nollan yläpuolelle. Kylmä suihku ja Makko Ho -harjoitukset kutsuvat! 

Makko Ho -harjoitukset parantavat säännöllisesti tehtyinä oloa (ohjeet: http://www.shinseishiatsu.com/makko-ho-shitsuto-masunaga/).

P.S. Myös toisten auttaminen antaa energiaa elämään (ks. tästä).