Sitä sun tätä

Kurkistus jouluun

Joulu tuli, joulu meni ja vuosikin ehti vaihtua vanhasta uuteen. Kohta on laskiainen. Ja pääsiäinen. Ja juhannus. Ja jälleen joulu. Ja sitten palataan taas lähtöruutuun vähän vanhempina ja toivottavasti viisaampinakin. Ja aloitetaan alusta.

Tiedän. Nokat osoittavat jo terhakkaasti kohti kevättä, eikä kukaan halua enää kuulla puhuttavan joulusta. Mutta jos nyt kuitenkin palattaisiin ihan pieneksi hetkeksi ajassa taaksepäin kuusen, kinkun ja kynttilöiden tuoksuiseen maailmaan.

Joulupukki oli lukenut kirjeeni varsin huolellisesti: moni joululahjatoiveistani toteutui! Sain pientä, kivaa ja jopa tyylikästä täydennystä vaatekaappiini. Sain syödä Fazerin suklaata ja Juhlapöydän konvehteja niin paljon, että naamani kukki näppylöitä kuin kuusi kynttilöitä. Sain leppoisaa ja nauruhermoja kutkuttavaa luettavaa joulun pyhiksi. Luntakin tuli sen verran, että poika pääsi naapurista lainaksi saadun pulkan kyytiin ja lumiukko mofan pihalle partioimaan. Ja mikä (melkein) parasta: pääsin suoraan saunasta lumeen piehtaroimaan! Pukin kontista löytyi myös ei-materiaalisia lahjoja: hyvää mieltä, pieniä hengähdystaukoja, glögin ja hyasintin tuoksua sekä korvaamattomia hetkiä rakkaiden ihmisten seurassa. Kiitän joulupukkia! Kiitän, vaikkei hän tuonutkaan minulle seksikkäitä pitsihörhelöitä tai löysempää pipoa. Tuumasi varmaan, että olen ihan tarpeeksi hemaiseva puuterinvärisissä mamma-Sloggeissani ja että piponi on juuri niin löysä kuin se vain elinympäristöni huomioon ottaen voi olla.
 

Viis kiloa veks

Olen sen verran selkärangaton yksilö, etten arvannut tehdä tänä vuonna yhtäkään uudenvuoden lupausta. Kokemuksesta tiedän, etten pysty näitä yleensä terveellisempään elämään liittyviä lupauksiani pitämään, ja siitäkös vasta paha mieli tulee. Vaan eipä ehtinyt tammikuu edetä edes puoleenväliin, kun menin vastaamaan "Suomalainen im Allgaü" -blogia kirjoittavan Katin heittämään haasteeseen. Tulin siis tehneeksi melkein huomaamatta tietynlaisen uudenvuoden lupauksen.

Kaikki sai alkunsa siitä, kun Kati voitti Laiskan tonttutytön joulukalenterin arvonnassa (tässä linkit joulukalenterin ekaan, tokaan, kolmanteen ja neljänteen luukkuun) makean yllätyksen. Hän kertoi kuitenkin aloittaneensa juuri "älä syö suklaata" -vuoden päästäkseen eroon muutamasta liikakilosta. Mielestäni olisi ollut varsin julmaa lähettää painonpudotukseen tähtäävälle ihmiselle herkkuja: suklaayllätys muuntautuikin laihduttamista (ehkä) tukeviksi lisäravinteiksi. En tiedä miten, mutta jollakin konstilla Kati sai houkuteltua minutkin mukaan tähän ns. "viis kiloa veks" tai "ruho rantakuntoon" -haasteeseen. Tavoitteena on pudottaa viisi kiloa pääsiäiseen mennessä, ja jos tavoitteeseen ei pääse, joutuu lähettämään haasteen toiselle osapuolelle yllätyspaketin. Punnitus ja raportointi tapahtuu kerran viikossa lauantaisin.

Sen perusteella, mitä aiemmin kirjoitin, voisin vallan mainiosti alkaa jo miettiä, mitä kivaa lähettää Katille pääsiäiseksi. Onhan se nähty jo moneen kertaan: alkuinnostuksen jälkeen into lopahtaa, on turha edes yrittää! Mutta ei, ei ja vielä kerran ei!!! Tämä lohtumättömuija ei aio lyödä hanskoja tiskiin heti alkumetreillä. Tämä lohtumättömuija aikoo käydä taistoon kuin mies (tai äijä) konsanaan! 

Mitäpä muuta?

Vaikka täällä on vielä talvi, olen tuntevinani nenässäni jo hienoisen kevään tuoksun. Päivien pidetessä mieli alkaa valaistua ja elämänilo pulppuilla suonissa kuin pieni, riehakas kevätpuro. Keski-ikäinen vanha pieru muuntautuu tämän ehkä kaikkein kauneimman vuodenajan myötä huolettomaksi tytönhupakoksi. Ainakin omassa mielessään!

Viime keskiviikkona kävin siskoni kanssa Torinon kunniakonsulaatissa antamassa ääneni presidentinvaaleissa. Ensi keskiviikkona juhlimme tuon kahta (joskus kolmeakin) kieltä sekaisin höpöttävän pikku-ukon synttäreitä. Aika tuntuu ottaneen jalat alleen: minun rakas poikani täyttää jo kolme vuotta ja on jo niin isoa poikaa että! Muutoin elämä jatkuu töiden, perhearjen pyörittämisen ja kirjoittamisen opintojen merkeissä. Alamme myös pikkuhiljaa etsiä uutta, tilavampaa kotia. Mahdollisimman kaukaa Nichelinosta, jos minulta kysytään!

Onnellista alkanutta vuotta kaikille! Pommittakaa toisianne vaikkapa ei liian ryppyotsaisilla painonpudotushaasteilla!