Sunnuntaista lauantaihin kiitollisin mielin - Osa 1

Kiitollisuusloki

"Una persona grata è grata in ogni circostanza. Un’anima che si lamenta, si lamenta anche se vive in paradiso." (Anonimo)   

Aforismin mukaan kiitollinen ihminen on kiitollinen aina ja kaikkialla. Valittaja taas valittaa, vaikka paratiisissa asuisi. Luulen suurimman osan meistä poukkoilevan jossakin äärikiitollisten ja äärivalittajien välimaastossa. Joskus rutistaan - syystä tai syyttä - kuin vanhat pärekorit, ja joskus osataan iloita niistä kaikkein pienimmistäkin onnen murusista, joita elämä tiellemme heittää. Aiheita kiitollisuuteen piilee kaikkialla. Usein asiat, joita pidämme itsestäänselvyyksinä, ovat aiheista niitä kaikkein tärkeimpiä.

Koskettavaa Meriannen mielessä -blogia kirjoittava, Englannissa asuva Maiju antoi minulle(kin) idean pitää kiitollisuuslokia eli listata viikon jokaisena päivänä asiat, joista olen kulloinkin kiitollinen. Uskon, että päivittäisellä kiitollisuudella on vähän samanlainen vaikutus kuin joka päivä syödyllä omenalla: lääkäri pysyy loitolla! Lupaan pitää kiitollisuuslokia säännöllisen epäsäännöllisesti. Ensimmäinen kiitollisuusviikkoni alkaa sunnuntaista ja päättyy lauantaihin.

Sunnuntai 24.9.2017

Parin kilometrin päässä kotoamme, laakeiden maissiviljelmien keskellä törröttää miniatyyrikokoinen, jo hieman rapistunut kirkko, joka avaa ovensa vain kerran vuodessa. Tänä aurinkoisena ja poikkeuksellisen lämpimänä sunnuntaina kävimme lankomiehen naisystävän ja poikani kanssa ihailemassa tuota pientä, jykevin munalukoin suljettua herranhuonetta. Kirkon ympärillä vallitsi lähes epätodellinen rauha ja tyyneys.

Tänään olen kiitollinen siitä, että lähellä on joskus kaukana. Ettei aina tarvitse lähteä kymmenien tai satojen kilometrien päähän tunteakseen olevansa etäällä kaikesta ja kaikista. Löytääkseen paikan, johon kaupungin ja liikenteen äänet eivät kantaudu. Paikan, jossa voi hengähtää, hiljentyä ja kerätä voimia. 

Maanantai 25.9.2017

Kimin päiväkodin lähellä olevan kahvilan edessä on suuri ruukku, johon on istutettu palmupuu. Tänä aamuna palmun juurelle oli käpertynyt kolme suloista kissanpentua. Ne nukkuivat siinä sikeästi toinen toisiinsa liimautuneina ja autuaan tietämättöminä maailmassa vaanivista vaaroista. Näky oli niin hellyttävä, että se sai kyyneleet vierimään poskilleni. Kunpa kukaan ei tekisi pahaa noille viattomille luontokappaleille!

Kolmesta kissanpojasta ajatukseni siirtyivät luontevasti kolmihenkiseen perheeseemme, jonka jäsenet ovat hekin toinen toisiinsa liimautuneet, kukin omalla tavallaan. Tänään olen erityisen kiitollinen pienestä perheestämme: kiltistä, kunnollisesta ja tunnollisesta kumppanistani sekä suloisesta pojastani, joka on parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Perhe antaa voimia jaksaa myös silloin, kun missään ei tunnu olevan mitään järkeä.

Tiistai 26.9.2017

Rakastan uimahallien tuoksua ja tunnelmaa. Ne palauttavat elävästi mieleeni lapsuuden uimahallireissut äidin kanssa. Milloin huristeltiin autolla, milloin viiletettiin fillareilla uimakassit pyöränsarvissa iloisesti keikkuen. Saunottiin ja uitiin ja sitten taas saunottiin. Pisteinä i:n päällä limuautomaatin ananaspalma ja kotona keitetty riisi, jonka päällä oli kunnon roiskaus ketsuppia.

Vietyäni Kimin päiväkotiin suuntasin kulkuni kohti Nichelinon uimahallia. Se ei ole kaipaamaani suomalainen uimahalli saunoineen ja kylmävesialtaineen, mutta saa kelvata paremman puutteessa. Altaassa on aamuisin tilaa polskutella ja innostuinkin uimaan 1,5 kilometriä.

Tänään olen kiitollinen siitä, että Kimin päiväkotiin menon ja osa-aikaisen työni ansioista ehdin pihistää itselleni hieman enemmän aikaa. Voin käydä useammin lenkillä tai uimassa ja tehdä muitakin ihan omia juttuja. Aika luksusta!

Keskiviikko 27.9.2017

Minulla on tällä hetkellä parikymppinen lompakossa, suurin piirtein saman verran käyttötilillä ja palkkapäivään on vielä reilu viikko aikaa. Tänään olen kiitollinen siitä, että elämän mielekkyys on pikemminkin omasta itsestä kuin rahasta kiinni. Matti kukkarossakin voi tehdä kaikenlaista mukavaa: hypätä pyörän selkään, lenkkeillä lähipuistossa, seikkailla kirjaston hyllyjen välissä, tarttua kynään, leikkiä lapsen kanssa tai – niin kuin minä tänään tein – tutustua Bela Rosinin kiehtovaan mausoleumiin (Muistatko, kun mainitsin mausoleumin yhdessä tämän kesän postauksissani?). Historiallisen visiitin jälkeen tunsin itseni hyvin kultturelliksi ja istahdin Clarinetto-kahvilan ikkunapöytään siemailemaan sivistyneesti cappuccinoa. "Otitko myös croissantin?", joku minut tuntemaan oppinut saattaa kysyä. No, otinhan minä! Mihinkäs se koira karvoistaan pääsisi?

Torstai 28.9.2017

"Ei mennä minnekään. Ollaan kotona!", Kimi toisti tänä aamuna monta kertaa itkua vääntäen eikä olisi halunnut mennä päiväkotiin. Poika istui kuitenkin kiltisti autoon, antoi pukea päiväkotikaavun yllensä, sujauttaa sisätossut jalkaansa ja meni sitten vähän arkaillen leikkimään muiden lasten kanssa.

Tänään olen kiitollinen siitä, että päiväkodin tutustumisjakso on sujunut kyyneleistä (sekä pojan että äidin) huolimatta suhteellisen hyvin ja että ensimmäinen kokopitkä päivä on nyt onnellisesti takana. Poika oli syönyt hyvin, nukkunut tunnin eikä ollut kaipaillut äitiään ihan niin paljon kuin muina päivinä. Olen kiitollinen myös siitä, että kesä tukahduttavine helteineen on ohi ja että saamme nauttia, ainakin toistaiseksi, aurinkoisista ja miellyttävän lämpöisistä syyssäistä.

Perjantai 29.9.2017

Tänään ilahdutin työkavereitani viemällä heille (ja tietenkin myös itselleni, auttamaton sokeriholisti kun olen) pitkästä aikaa uunituoreet croissantit. Vaikka työni ei ole mikään "labour of love" eikä palkkakaan päätä pahemmin huimaa, olen kiitollinen siitä, että minulla on työ, ihania työkavereita ja varsin mukava pomo. Se ei ole todellakaan mikään itsestäänselvä yhtälö näinä päivinä. Olen myös kiitollinen siitä, että tänään ehdin siivota huushollin ja kumppanini hoitaa viikottaiset ruokaostokset. Tuleva viikonloppu on siis vapaa tylsistä velvollisuuksista!

Lauantai 30.9.2017

Rakastan kiireettömiä aamuja ja sitä, että voin istua kahvimukin ääressä ajan kanssa ja kaikessa rauhassa (tai niin kaikessa rauhassa kuin vajaa 3-vuotias ipana vain sallii). Keitin itselleni kunnon suomalaiset suodatinsumpit ja kumppanilleni ne jokapäiväiset mutteripannukahvit. Tänään olen kiitollinen ihan yksinkertaisesta asiasta: parista mukillisesta hyvää kahvia. Sillä saadaan uusi päivä ja viikonloppu mukavasti käyntiin! 

Nyt on sinun vuorosi! Mistä sinä olet kiitollinen juuri tänään?