Tauon paikka

 

Minä, Joanna, Maria ja kolmen suklaan briossit

Jos torstai on toivoa täynnä, niin tiistain täyttää makea. Ainakin työhuoneessani, jonka jaan kolleegani Joannan kanssa. Joanna on puolalaissyntyinen, Saksassa suurimman osan elämästään asunut, minua muutamia vuosia nuorempi itävaltalainen nainen. Meitä yhdistää paitsi ulkomaalaistausta ja samanlainen elämäntilanne ja ajatusmaailma, myös himo makeaan. Ja suolaiseen. Ja kaikkeen muuhun syötäväksi kelpaavaan. Tätä himoa, joka sisältää epäilyttävän paljon tunnesyöppöyden tunnusmerkkejä, on omiaan ruokkimaan työ, joka heittelee meitä säännöllisen epäsäännöllisesti bore outista burn outiin ja päinvastoin.

Tiistai on siis päivä, jolloin sallimme itsellemme kahvikupposen lisäksi myös uunituoreen briossin (briossit ovat runsaasti voita ja munia sisältäviä, marmeladi-, kerma- tai suklaatäytteisiä leivonnaisia, joita italialaiset nauttivat aamuisin baarissa cappuccinon tai jonkun muun kahvivariantin kanssa). Joukkoomme liittyy tuolloin myös hyväntuulinen italialaisrouva Maria, joka käy siivoamassa toimistomme tiistaisin ja perjantaisin. Lämpimäiset tuo ja kahvit keittää meistä se, joka kulloinkin kynnelle kykenee. Kahvittelun lomassa parantelemme maailmaa ja siinä samalla tietenkin ja etenkin Italiaa.

Tänään makealle kahvitauolle oli erityinen tilaus. Jämähdin nimittäin jälleen kerran aamuruuhkaan ja saavuin myöhässä töihin. Lisäjännitysmomenttina oli ihan kamala pissahätä (mitäs menin juomaan litrakaupalla kahvia ja vettä?). Olen joskus joutunut ihan vakavasti harkitsemaan kyykkypissaamista tienpientareella, kun autojonot eivät ole ottaneet edetäkseen. Tällaiselta nöyryytykseltä olen toistaiseksi vielä säästynyt.

Saavuttuani vihdoin perille hotelli helpotus, vahva kahvi, Marian tuomat suussasulavat kolmen suklaan briossit ja leppoisa turinatuokio tekivät tehtävänsä: kiukku laantui ja maailmasta tuli hetkeksi parempi paikka elää. Miksei aina voisi olla tiistai? No, jos ihan totta puhutaan, Joanna ja minä olemme aika taitavia muuntamaan tiistaiksi myös maanantain, keskiviikon, torstain ja perjantain. Briossi päivässä pitää luut piilossa! Ja mielen iloisena!

Jos olisin laittanut kaikki briosseihin tuhlatut (vai onko kyse sittenkin sijoittamisesta omaan, etenkin henkiseen hyvinvointiin?) eurot säästöön, minulla olisi varmaankin jo kasassa rahat Finnairin lentolippuun - kohde lienee sanomattakin selvä. Olisin ehkä myös muutamaa kiloa kevyempi. Ja luultavasti jonkun verran happamampi. Jossittelut sikseen ja briossia ääntä kohden!!!