Blogilomalla

Meillä on nyt mennyt tässä useampi viikko hirveässä hössötyksessä ja ihan täysin lomaillessa. Olen ollut reissussa lasten kanssa ja läppäri on kulkenut mukana lähinnä ainoastaan kameran muistikortin tyhjentämistä varten. Postausaiheita olisi useampia, vietettiinhän me heinäkuussa lasten synttärijuhlat ja Jekku täytti kaksi ja nyt olen muuten myös kuvannut meidän makuuhuoneen postausta varten!

Ja koska olen vain 13 viikkoa myöhässä viikon kuvien ja kuulumisieni kanssa, ajattelin nopeasti paljastaa vähän mitä minulle oikeasti kuuluu just nyt. 

Juuri nyt väsyttää. Valvoin tietenkin lasten synttäreitä edeltäneen yön siivoillessa ja muuten vain hereillä jumittaen lasten nukkuessa ja puoliskoni ollessa yön töissä. Ja näitä univelkojahan en nukkunut missään välissä pois, koska sunnuntaina herättiin lasten kanssa aikaisin kirkkoon ja päiväkotiviikolla herättiin tietenkin aikaisin päiväkotiin.

Yhtenä päivänä kävin päikkäreille heti kun Jekkukin nukahti ja nukuin siihen saakka, että torvet soitti Elpun kotiin haun merkiksi. Nousin sängystä puoliunessa ja Elpu käveli minua vastaan eteisessä. Ihmettelin miten hän on voinut tulla yksin kotiin ja kengät puettuani lähdettiin käsikädessä takaisin päiväkodille, pitihän meidän hakea hänen pyörä ja kypärä siellä. Autotallin puolivälissä havahduin taas torvensoittoon ja tajusin että nyt pitää jo ihan tosissaan herätä ja lähteä. Onnekseni Elpu oli vielä käsipesulla kun saavuin päiväkotiin ja hoitajat naureskelivat unelle kanssani.

Poden myös pienoista kisaväsymystä. Oltiin mökkeilemässä koko suvun kanssa sunnuntaista torstaihin. Mökiltä ajettiin Yyteriin, Yyteristä Jyväskylään. Perjantaina Jyväskylästä kotiin ja lauantaina kotoa Espoon  kautta Turkuun juhlimaan serkun häitä. Häistä isoäidin ja isoisän luo ja sieltä sunnuntaina Jyväskylään. Ja lähitulevaisuun mahtuu vielä mahdollisesti mökkeilyä mummon ja papan kanssa ja yksi päiväreissu Tampereelle.

Tällä hetkellä olen myös innoissani ja hieman kauhuissani. Yritin nimittäin saada kesätöitä, en saanut. Hain myös kesän alussa töitä, jotka alkaisivat vasta syksyllä. Toisesta tuli viesti että kiitos haastattelut on suoritettu ja toiseen pääsin haastatteluun saakka. Vaikka tyäpaikka on edelleen kysymysmerkki, Jekulla on jo palveluseteli myönnettynä ja päiväkoti on tietoinen työnhaustani, joten saattaa olla, että meidän kaksivuotiaasta tulee päiväkotilainen tai sitten ei. Saa nähdä mitä tässä tapahtuu.

 

Just nyt olen myös aika superonnellinen. Vuoden 2018 kesä on ollut täydellinen kokonaisuudessaan säiden ja tapahtumien puolesta. Puuttuvia palasia on loksahdellut paikoilleen. Ollaan saatu viettää aikaa mummon ja papan kanssa, isoäidin ja isoisän kanssa, mun vanhempien ja sisarusten kanssa, puoliskoni perheen kanssa. Lapset ovat saaneet seuraa serkuistaan, toivon että heillä voisi olla aikuisina yhtä läheiset serkussuhteet kuin meidän suvun serkuksilla. Ja oli ihanaa seurata miten isoja meidän lapset jo ovat, kun menivät keskenään pikkuserkkujen kanssa omissa touhuissaan. Mun ympärillä on kaksi mahtavaa sukua.

Nyt voidaan palata sitten niihin kevään kuulumisiin. Voi olla että tämä jää myös ainoaksi vuodeksi, kun yritän kirjoittaa viikonpäiväkirjoja, paitsi jos jollain ihmeellä saan nämä 13 viikkoa kiinni ja onnistuisin kirjoittamaan kustakin viikosta heti sunnuntaina tai viimeistään maanantaina, etteivät jäisi roikkumaan.

Ihanaa loppukesää ja mahtavaa koulun alkua, niille ketkä koulunsa nyt aloittavat. :) Me palataan lasten kanssa arkeen ensiviikolla ja luulen, että tämän jälkeen meidän perhe viettää pyykkien ja päiväkodin täyttämää arkea kaikessa rauhassa, ainakin seuraavaan reissuun saakka.