Ensimmäistä kertaa sokerirasituksessa

Kun tämän raskauden ensimmäisessä neuvolassa kuulin, että minäkin pääsen sokerirasitustestiin nyt ensimmäistä kertaa, päätin olla avoimin mielin ja suurimmalta osin skipata kaikki nettikeskustelut aiheesta. Sokerirasitus tehdään jos äidillä on riski sairastua raskausdiabetekseen. Riskiä kartoitetaan esimerkiksi kyselemällä onko omalla äidillä ollut raskausdiabetes tai onko mahdollisesti muita sukurasitteita, myös odottajan ikä ja paino vaikuttavat.

Minulla ei ole sukurasitteita, siksi ja iän puolesta olen aiemmilla kerroilla välttänyt testin. Täällä sokerirasitus tehdään kuitenkin kaikille yli 25 vuotiaille odottajille. Minä sain ajan labraan torstaille 24.1. mikä oli myös Rv 25+0. Varasin ajan laboratorioon aamu yhdeksäksi. Testiä ennen piti paastota 12 tuntia ja minulle tarjottiin aikaa heti 7:15 kun labra aukeaa. Näin kalenterista, että puoliskollani olisi vapaapäivä, mutta ajattelin kuitenkin vieväni ensin Elpun päiväkotiin ja ajavani sieltä suoraan labraan.

Etukäteen jännitin eniten paastoa, mutta poikettiin ruokakaupasta kiinalaisen kautta kotiin. Runsaan iltapalan jälkeen ei oikeastaan edes tehnyt mieli syödä ennen nukkumaan menoa. Usein närästys alkaa juuri, kun olen menossa nukkumaan ja siihen juon kylmää kaakaota ja ilman vesilasia en voisi edes kuvitella nukkuvani. Hampaatkin olen pessyt sitten jollain yöllisistä vessakäynneistäni. Mutta nyt yö menikin vastoin odotuksia tosi hyvin. Ei nälkää, eikä närästystä ja paastonkin aloitin ohjeen mukaan hampaiden pesulla.

Elpu joutui skippaamaan päiväkodin sairastelun takia, joten heräilin itsekin juuri sopivasti pukeakseni ja lähteäkseni kävelemään kohti labraa. Hassuin ohje paastoon oli, että sen aikana ei saanut pestä edes hampaita. Ei uskoisi että mahdollisesti niellyllä hammastahnalla olisi vaikutusta testiin. No kiltisti ohjetta noudattaen ja valmiiksi pahamaku suussani hörpin 250ml sinisestä pullosta kertakäyttökuppiin kaadettua sokerilientä kymmenen yli 9, ensimmäisten verinäytteiden ottamisen jälkeen.

Sen verran olin ohimennen sokerirasituksesta kuitenkin lukenut, että vaikka koko testin aikana olisi ollut ihan hyvä olo, niin litku maistuu silti kamalalta. Minusta se oli ihan okei - tosi makeaa, ei hyvää, eikä pahaa. Vähän kuin paksumpaa spritea ilman hiilihappoja.

Litkun juomiseen oli aikaa viisi minuuttia ja ainakin minulle tuo aika oli enemmän kuin tarpeeksi. Sen jälkeen laitettiin kelloon ajastus tunnin päähän ja menin odotustilaan. Ällöttävintä testissä oli se, että parista vesihuikasta huolimatta vielä ensimmäisen tunnin jälkeen sokeriliemen maku velloi pesemättömässä suussa.

Toisen verinäytteen jälkeen vietin labran salissa vielä toisen tunnin, minkä jälkeen otettiin vielä yksi näyte. Kokonaisuudessaan matkoineen sokerirasitukseen meni aikaa n. 2h30min. Kotiin tullessani puoli 12 aikaan söin heti lounaan lasten kanssa. Selvisin siis koko paastosta sekä testistä ilman pahoinvointia! Aika ihme, nimittäin kahtena aiempana aamuna olin niin huonovointinen, että päädyin pitkästä aikaa halaamaan pönttöä.

Me oltiin viime viikko reissussa, ja jätin laturini kotiin vahingossa. Aina kun muistin, että nyt pitää soittaa neuvolasta sokerin tuloksia, oli tietenkin joko akkuloppu tai liian myöhä. Eilen sain tulokseni, vaikka puolet puhelusta meni enemmän tai vähemmän ohi, kun Elpu ja Jekku olivat vieressäni koko ajan. Sain puhtaat paperit radinkannalta, mutta sen enempää en uskalla nyt kertoa tuloksiani enkä verrata niitä viitearvoihin. En ole lainkaan varma kuulinko oikein saatika muistanko kuulemaani oikein.

Seuraava neuvolakäynti on 20.2. kysyn siellä tulokset uudestaan. Ennen tuota neuvolaa meillä on vielä lääkärintekemä kokoarvioultra matalan "PappaA-mikälie-arvon" takia, mikä selvisi silloin nt-ultraa varten otetuissa verikokeissa. Jännä nähdä onko vauva nyt ultrassa sitten pienikokoinen, niin kuin tuo matala arvo uhkaa, vai ihan viikkoja vastaava, kuten oli nt- ja rakenneultrissa.

Mitä muuta tässä vaiheessa, niin maha tuntuu paljon isommalta kuin miltä peilistä tai kuvista näyttää. ja harjoitussupistuksia on alkanut tulla rasituksen jälkeen ja satunnaisen säännöllisesti. Siis säännöllisesti että ainakin kerran päivässä, mutta satunnaisesti kuitenkin riippuen ihan päivän rasituksesta, eikä mitenkään että joka ilta varmasti tulisi pari. Säännöllistä on kuitenki se, että kun minä käyn nukkumaan, niin vauva alkaa jumppaamaan.

Ja niinkun minä ajattelin, että nyt otan useammin masukuvia, niin tulikin sitten parin viikon tauko, etten ottanut yhtään kuvaa.... No jospa sitten ultran ja neuvolan kuulumisiin olisin vähän ahkerampi. Seuraavana luonnoksissa vähän reissua, kunhan saan kaikki maisemakuvat karsittua :D

Ihanaa Saamelaisten Kansallispäivää! :)