Ihmeiden junamatka

Jatketaan vielä vähän reissutunnelmissa ja palataan ihan jouluun saakka! Me matkustettiin joulun jälkeen junalla Jyväskylään. Ensin kirjasin kaiken tästä matkasta "joulun parhaat" postaukseen. Huomasin kirjoittaaneeni junamatkasta niin paljon, että pistin sen omaan postaukseen. Tuolla matkalla meillä kävi hyvä tuuri monta kertaa! Mainitaan ne nyt tähän, kun vielä muistan. Kiitollisuutta ei nimittäin voi jakaa liikaa.

Saatiin kyyti juna-asemalle papalta. Parkkipaikalta asemalla kärrytellessä hieman epäilytti, että mun rattaat-turvaistuin-matkalaukku-turvaistuin-torni kaatuu, mutta eipäs kaatunutkaan! Mulla ole kuvaa tämän vuoden tornista, mutta ylläolevassa on tavaratorni joululta 2017 kun matkustettiin junalla jyävksylään ensimmäistä kertaa. Silloin ei uskallettu tehdä vaihtoa Pieksämäellä, vaan vaari tuli hakemaan meidät. Mutta nyt 2018 mentiin junalla koko matka vaihtoineen.

Ensimmäinen pieni ihme tapahtui, kun päästiin vaihtoasemalle. Junavaunumme sen laiturin puoleinen ovi ei auennut, joten ystävällinen konduktööri laski meidät kärrytornimme kanssa alas invahissillä. Ja huomasinpa, että kiireellä junaa kohti juossut perhe pääsi ajoissa junaan, kun konduktööri nappasi heidän vaunut vuorostaan ylös samaisella hissillä. Kiitos hyvästä asiakaspalvelusta!

Toinen ihme oli ystävällinen kanssamatkustaja. Tietenkin heti asematunneliin päästyämme lapsille iski vessahätä ja vaihtoaikaa meillä oli vain 58minuuttia. Eikä minulla tietenkään ollut aseman vessan oveen sopivaa kolikkoa. Lapset huomasit asemasalissa pienen koiran. Hetken aikaa koiraa siliteltyämme meistä tuli koira- ja reppuvahteja ja me päästiin sitten vuorostamme samalla kolikolla vessaan. Kiitos luottamuksesta ja ystävällisyydestä.

Kolmas ihme. Kun suuntasimme uuden koiraystävämme kanssa laiturille edessämme seisoi Pendolinon sijaan kaksikerroksinen InterCityjuna. Tuumasin ulkona seisovalle konduktöörille, että "eihän tässä pitänyt olla leikkivaunua!" johon sain nauravan vastauksen, että "eipä pitänyt olla tämän näköinen juna ollenkaan". Parasta tässä varakalustossahan siis oli se, että ICjunissa on leikkivaunu! Joskus epäonni kääntyy onneksi.

Ei tarvinnut antaa lapsille puhelinta viimekäden viihdyttimeksi, kun kirjat lakkasivat kiinnostamasta jo ensimmäisessä junassa. Sen verran oli muitakin matkustajia, etten viitsinyt kameran kanssa lapsia osoitella. Leikkivaunukuvat ovat siis keväältä 2017, aamu 7 ei ollut muita lapsia matkustamassa.

Kotimatkalla ei sitten tapahtunutkaan mitään kummempia. Ensimmäinen väli mentiin Pendolinolla, missä annoin Jekulle värityskirjan ja Elpulla oli pyyhittävät tussit ja aakkostehtäväkirja. Toinen pätkä mentiin InterCityllä, leikkivaunussa tottakai. Mentiin hyvissä ajoin alas tavaroidemme luokse, että ehditään pois junasta. Juna jäi joksikin aikaa odottelemaan vastaantulevaa junaa hieman ennen kotiasemaamme ja Jekku ehti nukahtaa sillä aikaa.
 
Onko siellä muita edes silloin tällöin junalla matkustavia?