Kolmevuotiaana päiväkotiin?

Oli tammikuu. Lapset oli viimein pienen iltahepuloinnin jälkeen saatu kumpikin nukkumaan omiin sänkyihinsä. Käperryin sohvalle puoliskoni kainaloon ja hän napautti netflixin päälle. "Miksi me ei muuten laiteta Elpua päiväkotiin?" hän kysyi. Ja minun teki mieli lyödä häntä päin näköä. Ei todellakaan, ei ennen eskaria ajattelin.

Miksi laitettaisiinkaan, onhan oma toiveeni olla kotona niin kauan, että nuorin lapsi täyttää kolme vuotta, enkä koskaan ajatellut päiväkotia edes vaihtoehdoksi ennen eskaria. Pienen riidankipinän sammuttua juteltiin asiasta ihan niin kuin aikuiset. Ymmärsin kyllä puoliskoni ajatuksen ehdotuksen taustalla.

Elpu on energinen taapero, joka selvästi nauttii kavereiden seurasta. Niin kerhossa, kuin kotona kaikenlainen askartelu mihin liittyy kyniä, saksia, paperia, maalia tai liimaa, kiinnostaa häntä. Pikkukakkosestakin lempiohjelma on Askarrellaan. On meillä askarteluvermeet kotona, pensseleitä ostin ihan vartavasten Elpulle, että voidaan välillä maalata yhdessä. Myös ulkoilu on neidin mielestä ihanaa, oli sää mikä hyvänsä.


Kaikkea tätä minä mielelläni lasteni kanssa teenkin. Ulkoilen, niin puistossa, kuin lähimetsässä ja pääsääntöisesti kerhoihin Elpu on saanut pyöräillä tai kävellä itse. Rattaisiin on nukahdettu sitten hyvin nopeasti, jos kotimatkalla on väsähdetty. Ne päivät ovat olleet kaikista parhaimpia, kun aamulla on herätty aikaisin, lähdetty kerhoon, syöty eväät lounaaksi, ja kotiin päästessä molemmat lapset ovat nukkuneet pitkät päiväunet.

Harmi vain, että kerhoja ei ole joka päivä. Ja monesti herääminen, aamupalan syöminen ja ulos pääseminen on kestäneet niin kauan, ettei olla kerhoon edes ehditty. Toki sitten ollaan käyty puistossa tai muuten ulkoiltu, mutta silloin Elpulla ei ole ollut kavereita lähellä. Ja kavereita hän todellakin kaipaa. Sen huomaa siitä miten hän leikkii serkkunsa kanssa ja miten hän hakee kontaktia muihin lapsiin kerhossa ja uimahallissa, tai missä nyt ikinä muita lapsia ollaankaan nähty.

Askartelussa on kotona se ongelma, että aina on jotain hommaa johon minun pitää myös keskittyä. Pitää syödä ja sitä varten kokata, on pyykkäämistä, viikkaamista ja siivoamista sekä Jekku ja hänen tarpeensa. Harvassa ovat ne askartelu kerrat kotona, kun olen alusta loppuun saakka voinut keskittyä vain siihen askarteluun.


Tammikuussa mietin, että päiväkoti tarjoaisi tätä kaikkea Elpulle. Mutten halunnut edes ajatella laittavani häntä päiväkotiin. Tiesin myös, että kolmevuotiaille alkaa seurakunnan päiväkerhot ja se olisi luonnollinen jatkumo seurakunnan perhekerholle. Pyörittelin päiväkotiajatusta päässäni ja tutkin kerhoja. Etsin tietoa lähimmästä päiväkodista ja juttelin kerhon ohjaajien kanssa.

Tammi-helmikuun vaihteessa, päiväkodin kotisivuja selatessa huomasin, että päiväkotien hakuaika oli juuri käynnissä. Niinpä anoppini sohvalla istuskellessa näpyttelin keskittyneesti puhelimellani päivähoidonpalvelusetelihakemuksen kunnalle. Palveluseteleistä valitsin sen, jossa ehdotettiin 20h/viikko. Eikä siitä mennyt montaakaan viikkoa, kun saatiin hyväksytty päätös. Soitin heti päiväkotiin ja viikon päästä palvelusetelin saamisesta meillä oli myös päiväkotipaikka Elpulle.

Päiväkotia puoltavista seikoista suurin on sijainti. Koska tarkoitukseni on liikkua lasten kanssa kävellen, on huomattavasti kätevämpää, että päiväkoti on 500m päässä kotoa. Kerhoihin meiltä taas kävelee puolintuntia suuntaansa, eli vähintään tunti mennessä ja luultavasti vielä enemmän kerhon jälkeen, koska lapset haluavat kävellä itse ainakin osan matkasta.

Jos kerta Elpu on poissa kotoa, minä todella haluan käyttää sen ajan johonkin muuhun kuin pukemiseen ja edestakaisin kävelyyn. Näin ehdin pyykätä, siivota ja / tai kokata sillä aikaa, kun Elpu on poissa. Sitten päiväkodin jälkeen meillä on koko loppupäivä (päiväunien jälkeen toivon) aikaa käydä puistoissa tai uimassa tai tehdä jotain muuta kivaa yhdessä.

Elpun päiväkoti alkaa elokuussa, ja lomien takia sovittiin, että hoidetaan tutustumiset myös silloin, kun ei ole kiirettä töihin paluun takia. Toki me saataisiin mennä jo nyt tutustumaa ja mistä sitä tietää jos tässä joku kesäpäivä mennäänkin.

Vaikka ensin olin äärettömän negatiivinen päiväkotia kohtaan, olen nyt kääntänyt kelkkani. Tammikuussa en tiennyt, kuinka suuria muutoksia meidän arki kokee tulevana syksyny. Mutta nyt tiedän, että päiväkoti on niistä pienempi ja ehdottomasti helpompi ja arkea parantava muutos.