Kotisynnytys: Hengellä leikkimistä

Törmäsin äskettäin facebookissa jonkun kaverini tykkäyksen kautta Aamulehden linkkiin "Suomalaisia syntyy yhä saunassa, tietää kotisynnytyksiä hoitava kätilö". Facebook päivityksessä oli kaksi kommenttia. "Hurjaa touhua äidin ja vauvan terveyden kustannuksella." sanottiin ensimmäisessä, toisessa taas todettiin "Ja kuolee saunan takana".

Niin, että todellako suunnilteltu kotisynnytys on vain, sekä äidin että vauvan, hengellä leikkimistä? Ja kaikki synnytykset pitää tapahtua sairaalassa? Heh, sano se niille vahingossa kotiinsa tai matkalle synnyttäneille, jotka synnytyksen nopeus yllätti.

Aamulehden haastattelema kätilö kertoo, että suunnitellussa kotisynnytyksessä on mukana kotisynnytyksiä hoitava kätilö. Suunnitellun kotisynnytystä hoitaa siis synnytysten ammattilainen, aivan kuten sairaalassakin. 

Kotisynnytystä hoitava kätilö on tulevien vanhempien itsensä valitsema henkilö, johon vanhemmat ovat saaneet tutustua ennen synnytystä ja jonka kanssa he ovat voineet käydä synnytykseen liittyviä toiveita ja ajatuksia läpi yhdessä jo ennen synnytystä.

Kun mentiin synnyttämään Jekkua, meitä oli vastassa yksi kätilö. Hän oli kanssamme tutkimushuoneessa ja saattoi synnytyssaliin. Salissa meille esiteltiin toinen kätilö. Me saatiin tosi mukava kätilö, mutten tiedä hänen nimeään.

Toisilla synnytys kestää toista vuorokautta, jolloin niin vuoronvaihtoja kuin kätilöitäkin ehtii olla useampia. Ehkä joku voi muistaa useammankin, minä en muista edes sitä yhtä, minusta se on oikeasti harmi. Kotisynnytyksessä kätilö tulee, kun kutsutaan ja hoitaa synnytyksen loppuun saakka. Se ei ainakaan voi olla miinus.

Haastateltu kätilö myös kertoo, että suunniteltu kotisynnytys on mahdollista niin sanotuissa matalan riskin synnytyksissä. Eli neuvolassa terveydenhoitaja on myös tietoinen näistä suunnitelmista ja osaa neuvoa valmistautumisessa sekä tarkkailla äidin sekä vauvan vointia myös sen kannalta, onko kotisynnytys ensinkään mahdollinen. Kiitos neuvolajärjestelmän, ainakin syntyvien vauvojen määrä  (ja tarjontakin usein) on selvillä ennen synnytyksen käynnistymistä. 

Matalan riskin synnytyksen kriteerit:

  • Äidillä ei ole perussairauksia.
  • Vain yksi lapsi on syntymässä.
  • Raskausviikot ovat 37-41+6.
  • Vauvalla on pää alaspäin.
  • Tullessa vauvan sykekäyrä on normaali.
  • Synnytys on käynnistynyt itsestään.
  • Lapsivedenmenosta on alle 48 tuntia.
  • Lapsivesi on normaalin väristä eikä sinulla ole tulehduksen merkkejä.
  • BMI alle 35 ennen raskautta.
  • Ikä 18–40 vuotta (ensisynnyttäjät).

Lähde: http://www.pshp.fi/fi-FI/Raskaus_ja_synnytys/Synnytys/Matalan_riskin_synnytys(50158)


Kotisynnytystä suunnittelevien on otettava selvää synnytyksen vaiheista ja mahdollisista kivunlievitysmenetelmistä. Heillä on luultavasti synnytyssuunnitelma sisältäen esimerkiksi miten helpottaa supistuksia missäkin vaiheessa ja mikä on puolison rooli synnytyksen aikana. 

Uskon vahvasti, että kotisynnytyksen valinneet ovat paremmin valmistautuneita. Vieläpä aivan omasta tahdostaan. Näin voin sanoa omasta kokemuksesta, jos vertaan itseäni ja lapsuuden ystävääni Millaa. Molemmat oltiin ensisynnyttäjiä, ikää 22 vuotta. Minä synnytin heinäkuussa 2014, Milla elokuussa 2015.

He kertoivat jälkeenpäin, kuinka olivat tutkineet erilaisia vaihtoehtoja, kuten tutustuivat hypnosynnytykseen. He olivat lukeneet kirjoja jo ennen plussaa ja jatkoivat valmistautumista koko raskauden ajan. 

Minä kävin neuvolassa, luin ne kirjaset mitkä sieltä saatiin. Suurimman valmistautumisen taisin tehdä lukemalla toisten synnytyskertomuksia. Synnytys suunnitelmani oli, että olisipa hienoa jos mitään kivunlievitystä ei ehtisi saamaan, mutta otan kaiken mitä tarjotaan. En edes ottanut selvää mitä vaihtoehtoja on.

Me lähdettiin sairalaan noin puolitoista tuntia säännöllisten supistusten alkamisesta. Milla siirtyi altaaseen, helpottaakseen oloaan samalla, kun doula sekä hänen miehensä olivat mukana tukemassa häntä.

Navigaattorin mukaan matka sairaalaan kestäisi tunnin. Kärvistelin auton takapenkillä supistusteni kanssa. Millalle sairaala oli plan B, sairaala joka oli heidän omassa kotikaupungissaan. Vieläpä näköetäisyydellä kodista.

Minä tajusin mitä tapahtuu seuraavaksi siinä vaiheessa, kun vauvan päälaki oli jo syntynyt. Milla sai seesteisen kotisynnytyksen, jossa oli itse kokoajan tilanteen herrana (tai rouvana). 

Minun puoliskoni pelkäsi minun sekä vauvan kuolemaa, vauvan syntyessä asvaltille. Millan mies sai helpottaa vaimonsa oloa, olla tukena ja apuna sekä ottaa vauvan vastaan. 

Ne jotka ovat puolisoidensa kanssa halukkaita kokemaan suunnitellun kotisynnytyksen, eivät tee sitä leikkiäkseen äidin tai vauvan hengellä. Ihan oikeasti on tilanteita, jolloin suunniteltu kotisynnytys voi olla koko perheen ja erityisesti äidin sekä vauvan kannalta oikea vaihtoehto. Tärkeintä on, että äiti kokee synnytyksen turvalliseksi.

Onko se sitten oman kodin rauhassa vai sairaalassa tai kenties synnytyskodissa, se on jokaisen äidin ja perheen oma päätös. Uskon kuitenkin, että suunniteltu kotisynnytys on monille turvallinen ja miellyttävä kokemus. Syitä sen valitsemiselle on yhtä monta, kuin äitejäkin. Minua koskettaa luonnollisesti he, jotka valitsevat kotisynnytyksen koska oma koti on niin kaukana sairaalasta, etteivät he luultavasti edes ehtisi sinne.


Meidän perheessä ei tulla koskaan kokemaan suunniteltua kotisynnytystä. Minä harkitsin sitä vakavissani Jekun odotuksessa, pohtiessani ehditäänkö me sairaalaan. Puoliskoni torppasi ne ajatukset, ja ymmärrän hänen syynsä paremmin kuin hyvin. Siksi me lomailtiin mun vanhemmilla - alle vartin päässä sairaalasta - odottaen Jekun syntymää.


Millalle kotisynnytys oli parempi vaihtoehto kuin sairaalasynnytys.
Ja aina se suunniteltu kotisynnytys voittaa koti- taikka matkayllärin turvallisuudessa.

Millan synnytystarinan ja taustat kotisynnytyspäätökselle löydät heidän  Vlogistaan: Miltä synnytys tuntuu? sekä Q & A Miksi kotisynnytys

ja Blogista: Viimeinen synnytyspostaus vähään aikaan