Maailman noloin äiti

Silloin kun me asuttiin vielä kaikki siskokset oikeasti kotona, minulla oli maailman kamalin äiti. Äiti joka tanssi häpeilemättä supereissa* ja nuorten konffissa* muiden valvojien kanssa. Äiti joka sanoi "ei" ja väitti, ettei me voida tehdä ihan mitä huvittaa, kuten vaikka jäädä yöksi kaverille ilman lupaa tai valvoa arkena liian myöhään. Äiti, joka pakotti meidät sopimaan riitamme. Jopa niin, että istuttiin siskojen kanssa selät vastakkain seinän eripuolilla ja äiti jakoi meille puheenvuoroja. Äiti joka suuttui minulle, äiti jolle minä suutuin, äiti jonka kanssa huudettiin kilpaa. Äiti jollaista minusta ei ikinä varmasti koskaan tule.

Lähdin opiskelemaan toiseen kaupunkiin heti yläasteen jälkeen ja kävin kotona vain viikonloppuisin, joskus en silloinkaan. Silloin soiteltiin äidin kanssa aika paljon. Jos koulussa oli rankkaa, en tajunnut matikkaa, piti ostaa pyykinpesuaineet tai sattui jotain ikävää. Äidin kanssa on itketty monet itkut, naurettu enemmän ja kaikista hölmöistä jutuista huolimatta, aina minua ja mun siskoja on autettu ja rakastettu.

15 vuotiaana uskoin aika usein, että meidän äiti on ihan tyhmä ja varmasti aika usein käyttäydyinkin niin. Kesällä 2011 (19v) matkustin kaverini äidin kanssa Raumalta Rovaniemelle ja meidän äiti ajoi meidät Tampereelle missä hypättiin junaan. Junassa kaverini äiti ihmetteli miten kaverilliset ja läheiset välit minulla on äidin kanssa.

27 vuotiaana kahden lapsen äitinä olen kiitollinen, että mulla on superäiti. Äiti joka heittäytyi leikkiin mukaan, äiti joka halaa ja pussaa (vaikka ollaan aikuisia). Äiti joka tanssi nolosti supereissa, nuorten konffissa ja koulun diskoissa. Äiti joka opetti meidät pyytämään anteeksi ja opetti sopimaan riidat, niin että joskus me sulkeuduttiin kylpyhuoneeseen keskenämme sopimaan riitamme, ennen kuin äiti kyllästyy meidän kinaamiseen ja passittaa meidät sinne.

Haluan olla äiti, joka opettaa lapset unelmoimaan ja tavoittelemaan niitä. Haluan olla äiti joka heittäytyy leikkiin. Äiti joka opettaa lapset pyytämään anteeksi ja arvostamaan toisiaan. Haluan olla äiti joka on läsnä, juttelee, leikkii, hassuttelee ja lukee, aina kun lapset haluavat. Haluan opettaa lapsille käytännössä miten pestään pyykit ja tiskit, miten omat sotkut siivotaan. Kaikista eniten haluaisin kuitenkin olla äiti joka ei suutu. Siihen on matkaa varmaan yhtä paljon, kuin siihen että lapset siivoavat omatoimisesti huoneensa, mutta sellaisiakin päiviä on (että en suutu, siivoamisihmettä vielä odotan). 

Haluan olla äiti joka tanssii nolosti lasten kanssa kotona nyt ja lupaan, että lapset joutuvat kokemaan puolestani myöytähäpeää, kun äiti tanssii nolosti jossain koulundiskossa tai superissa* valvojana. Tiedän, että tulee päivä kun he muistelevat äidin (joka kyllä tosissaan on omasta mielestään aika hyväkin tanssimaan!) hölmöjä mooveja hymyillen ja rakkaudella. Ja ehkä juuri siksi, uskaltavat olla täysillä sitä mitä ovat, koska äitikin oli just niin kun oli, vaikka ehkä hölmöltä näyttikin. Jatkoi vaan ja nauroi itselleen.

* Superi = Superlauantai sekä nuorten kesä- ja uudenvuoden konfferenssit ovat Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon seminaari-ikäisille (14-18v) suunniteltuja tapahtumia sisältäen opetusta, palvelua, urheilua, hauskanpitoa ja tanssia (= disco &  juhlatanssiaiset).