Mikä kaduttaa?

Nyt kun alan kirjoittaa kello on ihan pian puoli neljä, aamulla. Tuhina on nukkunut ehkä vartin, en tiedä, joka tapauksessa alle puoli tuntia. Itse en ole nukkunut vielä yhtään, eikä puoliskonikaan. 

Huomasin illalla facebookissa että seurakunnan kerho kirkolla alkaa taas tällä viikolla keskiviikkona - eli huomenna tai siis tänään, puoli kymmeneltä. Suunnittelin tai kuvittelin että me huomenna pyöräiltäisiin kerhoon ja sieltä kaupan kautta kotiin kokkaamaan ja päikkäreille. Ei tule onnistumaan, tänäänkin (eilen) herättiin vartin yli yhdeksän. Mun pitäisi käydä aamulla vielä suihkussakin kun ei ehdittykään saunaan ennen hiljaisuutta, sauna kyllä lämpeni ajoissa.

Itku. Potku. Raivo. Väsyttää.

Tuhina raapi ja itki. Me yritettiin auttaa. Annettiin panadolia ja vaihdettiin vaippa ja rasvattiin uudelleen. Mutta Kutina on täällä taas. Lapsi raukka. Puoliskoni kävi parvekkeellakin vilvoittamassa häntä. 

 

Viime viikolla minä sain totaali romahduksen kun yritin antaa ataraxia Tuhinalle. Dippasin ruiskua panadoliin, koska panadol maistuu paremmalta ja yritin. Ihan oikeasti yritin kaikkeni! Tuhina kiemurteli sylissä, ei avannut suutaan ja jos vahingossa sainkin jotain suuhun, hän sylki kaiken ulos. Luovutin. Itkin. Toivotin hyvästit yö unille ja lähetin Oulussa olevallle puoliskolleni viestejä etten enää ikinä anna koko ataraxia. Olkoot ilman kun ei kerran onnistu hyvällä eikä pahalla. Onneksi oltiin Jyväskylässä ja Tuhinan nukahdettua mummu aukoi hänen suuta ja minä sain kuin sainkin annosteltua lääkkeen niin että se jopa nieltiin. Todella turhauttavaa ja raivostuttavaa, määräkin on todella vähäinen 2,5ml. Miten sen antaminen voi olla niin käsittämättömän vaikeaa! Äiti joutui auttamaan mua joka ilta kunnes puoliskoni tuli takaisin. 

Puoliskollani on joku ihmeen taika että hän saa annettua lääkkeen kuin lääkkeen ja taistelu on enintään yksi kahdeksasosa siitä mitä taistelu on minun kanssa. Mutta tänään ei tuokaan riittänyt. Annettiin atarax päiväunille ja uudelleen illalla, ensimmäistä kertaa käytettiin sallittu kaksi kertaa päivässä annostus. Mutta puoliskoni tuumasi ettei siitä ole mitään hyötyä. Minä toivon että on, mutten ihan rehellisesti pysty sanomaan. Joka yö meillä raavitaan ja ähistään. 

Meillä oli Jyväskylässä yksi super huono yö jolloin Tuhina valvoi ja itki ja minä myös, neljästä kuuteen. Mutta tuolloin arvelin itkun johtuvan hampaasta, sillä Tuhina oli syönyt muutaman päivän todella surkeasti ja yöllä hän tuntui kuumottavalta. Vietettiin hetki terassilla ja annoin vettä sekä panadolia ja helpotti. Eilen minä sen näin, pieni kolo ikenessä, se kolo josta ihan pian pilkistää valkoinen hampaan kulma. Hampaista johtuvaan heräilyyn on jokseenkin helpompi suhtautua. Tai ehkä siihen on helpompi löytää helpotusta kuin kutinaan ja tiedän mitä tehdä.

Mutta tämä raapiminen. Ei auta atarax. Ei auta rasvaus (tällä hetkellä dermalog ja ceralan plus). Ei auta jos äiti ja isi koittaa raapia. Ei vesipullokaan pidemmäksi aikaa. Sooda kylpy tehtiin tänään ensimmäisen kerran ja heti kylvyn jälkeen tuntui että siitä oli jotain apua, mutta nyt yöllä olen ihan valmis luovuttamaan. Ei tähän auta mikään. En edes keksi mitä keinoa ei vielä oltaisi kokeiltu. Onneksi, vihdoin, Tuhina nukahti! Syliini hän kömpi ja nyt en uskalla liikkua ettei tuo pieni parka vain herää. 

 

Ai niin joo tuo otsikko. Paljon on tullut tehtyä asioita jotka olisi voinut jättää tekemättä mutta tähän astisen elämäni suurin virhe oli imetyksen lopettaminen! Nyt kun mikään ei auta, (tai siltä meistä tuntuu, puoliskostani ja minusta) niin ihan varmasti toimisi vanha kunnon yötissi ja lapsi olisi taatusti untenmailla! Meiltäkin jäisi monta riitaa väliin kun ei kummallakaan hermot kiristyisi ja olo olisi niin avuton ja voimaton, osaamaton. Sitä paitsi, perustelin imetyksen lopettamista sillä että minä alkaisin voida paremmin ja minun paino nousisi. Höpöhöpö huijausta koko touhu. Taapero imetys kunniaan!

Nyt kello on vartin yli neljä ja minä toivon nukahtavani pian.

Ps. Herättiin tänään kymmentävailla kymmenen maailman iloisimman ja hyväntuulisimman Tuhinan kanssa :)