Nimi

Mietin tässä otsikko vaihtoehtoja tälle tekstille jota alan kirjoittaa. Erimielisyys. Mielensämuuttaja. Saako mies muuttaa mielensä? Mutta kaikki näistä kolmesta ovat jonkin verran harhaan johtavia. Olkoon tämän nimi sitten Nimi. Ja nyt kerron teille tarinan meidän perheessä majailevasta erimielisyydestä ja nimistä. Heti alkuun paljastan myös, että miehillä (lue puoliskollani) ei pitäisi olla oikeutta muuttaa mieltään - ei tässä asiassa, ei nyt.

Itse rakastan kaikkia kolmea nimeäni. Kysyin joskus koulutehtävää varten äidiltä mistä nimeni tulee. Ensimmäiseltä näytin, toinen on lyhennelmä isoäitini nimestä, huomattiin myös yhtäläisyys isomummon toiseen nimeen. Kolmas nimeni taas kulkee suvussa - molemmilla puolilla - isin puolelta isoäidin äidin toinen nimi ja äidin puolelta pappani äidin toinen nimi. Ja kaikki kolme sointuvat yhteen, ihan niin kuin kuuluukin.

Omat vanhempani ja appivanhemmat ovat onnistuneet nimeämään minut ja puoliskoni erittäin hyvin. Hänellä on kaksi etunimeä, jotka myös sopivat yhteen kuin nenä päähän. Elpun nimi oli myös aika helppo.

Ehdotin Nuppua, Kukkaa, Ruusua ja Liljaa, jotka puoliskoni tyrmäsi kertomalla ettei vauva ole kasvi. Palasin sitten siihen nimeen, josta oltiin puhuttu jo vuosia aiemmin ja rakensin siihen toiset nimet. Kolmas nimi oli selvä jo aikaa sitten, mutta etunimen versiosta riippuen jäin pohtimaan keskimmäistä. Puoliskoni sai päättää kumpi versio ensimmäisestä nimestä annetaan ja sitten nimiä tuli kolme. Jälkeen päin tajusin, että nimi on rytmiltään ja tavumäärältään suora kopio omastani. Sisältäen samankaltaisuutta myös isosiskoni toiseen nimeen.

Mutta nyt sitten tämä ukkeli, armas pikku-Ukko. Mikä onkaan sinun nimesi? Yksi jos toinenkin, sukulainen tai ystävä kyselee jo ristiäisten perään, mutta kun se nimi. Se täydellinen nimi jonka puoliskoni itse keksi ei enää kelpaa! Ja kun minusta se on täydellinen! Tunnustan, että ensimmäisen kerran kun puoliskoni sanoi nimen ääneen järkytyin. Mistä se ton repäisi! Mutta en tarvinnu edes tuntia nimen makustelemiseen, kun olin jo varma, että tässä se on.

 

 

Jos Ukko on yhtään siskonsa kaltainen, mitä ainakin masupotkut vahvasti enteili, nimi olisi parempi kuin nenä päässä. Nimestä puuttuu se alkuperäinen säännönmukaisuus ja yhtäläisyys Elpun nimeen, mutta keksin uudet. Tupla konsonantti olisi molemmissa ja lisäksi meidän kaikkien kutsumanimissä olisi silloin yksi sama kirjain, mikä sekin olisi aika hauskaa.

Lisäksi jos ja kun meille kolmas (tai ne neljäs ja viides) lapsi joskus suodaan ja lapsi olisi tyttö, tuo ensimmäinen säännönmukaisuusidea tuottaisia ongelmia. Se aiheutti niitä jo nyt ennen rakenneultraa. Mutta tämä uusi sääntö taas olisi huomattavasti helpompi mahdollisten tulevien sisarusten nimien kannalta.

On mulla vielä yksi kolmaskin yhtäläisyys vaihtoehto ja siitä nimiehdotus, mutta tykkään vaan tästä puoliskoni keksimästä enemmän. Kerkesin jo rakastua siihen raskausaikana ja minusta vauva olisi sen näköinenkin. Meillä kaikilla on myös lempinimi joka loppuu uuhun ja tosi hyvä sellainen olisi tästäkin nimestä. Silti edelleen kysymys kuuluu mikä on vauvan nimi?