#badmomlista

Äitiys on taitolaji jossa oman pään sisältä tulevat paineet on ihan riittäviä, eikä siihen tarvita toisten äitien tai muiden kanssaeläjien kommentteja siitä onko rattaat vai kantoreppu oikein ja onko se tutti syntiä vai ei. Jokaisella on varmasti oma ihannekuva siitä millainen äiti lapsilleen haluaa olla. Niin on mullakin.  Ja kaikki myös varmasti tietävät millaisia äitejä eivät ainakaan halua olla. Ja ne hetket kun on juuri sellainen.

Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen blogin Hanna laittoi alkuun #badmomlista -haasteen facebookiin ja blogeihin. Tämä on meidän arkea, jonkun muun mielestä ehkä kauhistuttavaa tai toisesta ihailtavaa (?). Mie ainakin ihailen joidenkin äitien tapaa olla äiti. Mutta niin, täältä pesee mun lista.

Miten, miksi tai milloin minä olen huono äiti...

  • Hampaitten pesu, silloin kun se oli yhtä tappelua saatoin antaa Elpun pestä hampaansa itse - eli syödä hammastahnat harjasta ja se siitä. (Sähköhammasharja ja muumi hammastahna muutti hampaiden pesun!)
  • Meillä juodaan limsaa tai mehua ruokajuomana, vettä jos näitä ei ole. Olen ainoa meidän perheessä joka edes käyttää tavan maitoa.
  • Elpu syö karkkia tai tikkaria joskus useammin kuin kerran viikossa.
  • Saatan kohdata lapsen itkun -  sen raapimisesta johtuvan - ensin hyvinkin rauhallisesti ja lohduttaen voivotella, mutta jo viiden sekunnin päästä tiuskin turhautuneena "lakkaa raapimista!" tai "kukaan ei jaksa kuunnella sua." Ja heti kaduttaa ja taas lohdutan "mie tiedän että kutina on ihan kamalaa" - olen siis skitsoäiti.
  • Meillä on sotkuista - melkein aina, vaikka mitä tekisin.
  • En silitä vaatteita ja lakanatkin vaihdan silloin kun muistan.
  • Käytän puhelinta ja tietokonetta lasten läsnäollessa.
  • Taaperomme on ottanut meistä vanhemmista hyvin mallia puhelimen käytöstä, niin että mun puhelin on tällä hetkellä hänen puhelin. (Siitä on näyttö isosti halki ja mulla on käytössäni isosiskoni varapuhelin). Taapero katsoo omatoimisesti Ylen Lasten areenaa tai pelaa palapelejä.
  • Jos suutun puoliskolleni tai meillä on minkään asteinen riita/erimielisyys päällä haluaisin vain mököttää yksikseni ja unohtaa lapset, silti mun on pakko olla äiti niin olen sitten poissaoleva äiti.
  • Huudan ja haastan riita puoliskoni kanssa lasten edessä. Onnea on mies joka on ärsyttävästi oppinut olemaan provosoitumatta lähes joka kerta.
  • Aloitettiin Elpun D-vitamiini huomattavasti myöhemmin kuin 2vk ikäisenä, siitä tipasta tuli niin jäätävät mahakivut ja itku, että luovutettiin. Nykyään monivitamiini ja omega3 annetaan aina kun muistan. Yhtä usein otan omat vitamiinit. Ukolle ei olla uskallettu vielä kokeilla.
  • Elpulla ei ollut omaa ruokarasvaakaan pitkään aikaan, kun ei muistettu ostaa sitä.
  • Ollaan yleensä myöhässä kerhosta ja riisumishärdellissä unohdan käsienpesut kerhoon mennessä. Kotiin tullessa ei käy edes mielessä.
  • Koska ollaan usein myöhässä saatan napata lapsille päivävaatteet laukkuun ja vaihtaa yöpuvun pois vasta neuvolassa/kerhossa. Elpu on kokenut tämän monesti, Ukko ei vielä kertaakaan.
  • Katsotaan telkkaria vaikka lapset eivät olisi vielä nukkumassa.
  • Käännettiin turvaistuin kasvot menosuuntaan viime pääsiäisenä, Elpulla oli ikää 1v 9kk.
  • Pyykin pesu ja ripustaminen ei ole ongelma, mutta puhtaat vaatteet ovat kovin hitaita löytämään tiensä viikattuina kaappiin saakka.
  • Rullaluistelin vaunujen kanssa.
  • Ja vaikka rajat on rakkautta ja tietynlainen kuri ja järjestys olla pitää, toteutan silti välillä lapseni pöljiäkin toiveita kuten nukun päiväunet sateenvarjon alla. 
  • Ja teen maitoallergiselle lapselle kuumaa vesikaakaota, kun itse juon herkullista kuumaa kaakaota.
  • En kohtele lapsiani tasa-arvoisesti: Elpun vauva-aikana tuttipullot keitettiin ehkä kerran tai kaksi käyttöönotto keiton jälkeen, nyt sterilisoin mikron kestävät pullot joka pesun jälkeen ja pumppuakin olen keitellyt kahdeksan viikon aikana ainakin neljästi.
  • Nukutaan perhepedissä - kaikki neljä.
  • Häiritsen toistuvasti lasteni unta kaivamalla kuivia räkäkökkäreitä heidän nenistään...

Tässä ne mitä äkkiseltään tulee mieleen. Mikä on lopputulos - ihan tavallisen hyvä äiti vai supi surkea?