Onko taas pakko muuttaa?

En haluaisi puhua muutosta mitään, mutta käytiin katsomassa kahta asuntoa. Asunnot ovat lähempänä keskustaa, kerhoja sekä muskaria. Ruokakauppa olisi aivan tien toisella puolella. Päiväkotikin olisi naapuritalossa. Ja päiväkodin aidattu piha aivan takapihallamme. Jos siis sattuisimme nyt muuttamaan. Mutta pakko kai muuttoa on edes harkita, vaikka kumpikaan näkemistämme asunnoista ei natsaisi. 

Tämä nykyinen asuntomme on ihana. Elpun päiväkoti on kävelymatkan päässä. Rivitalon pääty, vain yksi seinänaapuri, ja muutenkin naapurimme ovat mainioita. Oma piha, rauhallinen alue - toisin sanoen sijainti on täydellinen. Oma sauna ja keittiön kaappitilat ansaitsevat suuren plussan. Jos jostain täytyy tälle asunnolle antaa miinusta, niin annan tuulikaapista. Sen olisi voinut suunnitella niin paljon käytännöllisemmäksikin.

Itseasiassa mulla oli luonnoksissa otsikko "Jos me omistaisimme kotimme", tarkoitus oli listata kaikkea pientä remontoitavaa, mitä haaveissani täällä tekisin. Ja kuvittelinkin, että osaa noista uskaltaisin joskus ehdottaa vuokraisännillemme. Tämän kun piti olla koti, jossa voisimme asua vielä p i i i i t k ä ä n . Nyt ollaan  jouduttu epäilemään sitä melkein puoli vuotta. 


Asunnot jotka näimme, ovat molemmat kerrostalokolmioita, kolmannessa kerroksessa, hissittömissä taloissa. Hissittömyys ja kerrostalo ovat aikamoinen tasonlasku, jos niin voi sanoa. Pidin nimittäin tätä kerrostalosta rivitaloon muuttoa suurena upgradena (en osaa suomentaa tätä, päivitys vaan ei kuulosta oikealta). Lisäksi asunnot ovat saunattomia. Okei, sähkölaskun kannalta saunattomuus voi olla myös suuri plussa. 

Kerrostalojen naapuritalossa on päiväkoti. Matka lyhenisi huomattavasti, mutta Elpu joutuisi vaihtamaan päiväkotia. Kerrostaloilta matkaa nykyiseen päiväkotiin olisi vähintään 20min, jos kumpikaan ei kävele itse. Toisaalta taas, matka on käveltävissä, mutta  kävelymatka on nykyiseen alle 10minuuttin vähintään tuplat. 

Eniten ristiriitaisia tunteita minulle aiheuttaa juurikin Elpun päiväkoti. En haluaisi päiväunien poisjätön lisäksi muuttaa mitään nyt. Hän on juuri päässyt sinne mukaan, tottunut arkeen ja tutustunut muihin lapsiin ja luottaa hoitajiin. Olen itsekin ihan vasta tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut kävelyseuraa päiväkotimatkoille.

En haluaisi luopua siitä.

Mutta toisaalta tiedän, että taloyhtiöön tehdyt remontit, joita osaa olen itse vaatimalla vaatinut, nostavat  vastikkeita, mikä taas nostaa vuokraamme kesän lopussa. Halpa vuokra ei ole enää ollut niin halpa ja nyt siitä uhkaa jo tulla kallis. Luonnollisesti meidän on pakko huolehtia myös lompakkomme tasapainosta

 

Haaveilen edelleen olevani kotona siihen saakka, että myös Jekku täyttää kolme vuotta. Mutta jo viime syksynä alettiin miettiä, mitä jos hän menisikin päiväkotiin jo kaksi vuotiaana. Ei sillä, että edelleenkään tietäisin mitä töitä ja missä haluaisin tehdä. Oikeastaan työelämää enemmän minua houkuttelee ajatus korkeakouluopinnoisto, vaikken tiedäkään mitä haluaisin opiskella. Opiskelu taas ei varsinaisesti kohentaisi kukkaroamme. 

Palattiin kerrostalosta ulos, istuimme kadun varteen parkkeerattuun autoomme. "Älä vaan sano, että sie haluat muuttaa tuonne!" henkäisi meistä se, joka otti muuton ensimmäisenä puheeksi. Ajatus muuttamisesta ei enää ahdista ja itketä. Sata kertaa mieluummin laitetaan sitten Jekku päiväkotiin ja minä etsin töitä, kuin muutetaan ainakaan kolmanteen kerrokseen hissittömään taloon.

Toivottavasti tämä asunto saa olla meidän koti vielä pitkään!