Puolivuotias poikamme

Jekku täytti perjantaina puolivuotta! Taas kerran, aika on kulunut aivan liian nopeasti. Puolivuotisneuvola meillä oli eilen. Pituutta on tullut hyvin ja paino nousee, vaikka painokäyrällä onkin pieni notkahdus, sen syy on poskissa ja sen takia palattiin pariviikkoa sitten sosemaisteluista takaisin täysimetykseen. Jekku on jo n.67cm pitkä ja painoakin päältä 7kg. Elpu oli saman kokoinen, kun lähti kävelemään kymmenkuisena.

Puolivuotias ei sentään kävele, mutta on löytänyt liikkumisen salat. Ryömimistä on yritetty ja yritetty ja kellon viisarin lailla pyöritty ja matolla hyöritty omaa tahtia milloin mihinkin suuntaan jo hyvän aikaa. Nyt selvästi kuuden kuukauden kunniaksi Jekku lähti oikeasti ryömimään. Meno on edelleen periaatteella "hitaasti mutta varmasti", silti nyt selvästi eteenpäin ja joka päivä edellistä päivää varmemmin ja vauhdikkaammin.

 

 

Seuraavaksi onkin sitten eteen ja ylöspäin. Samalla kun ryömiminen alkoi onnistua, on Jekku alkanut varata painoa varpaille ja polville mahallaan maatessaan. Lauantaina poika nousi ensimmäistä kertaa konttausasentoon. Ja kurkottelipa vatsallaan maatessaan toisella  kädellä jopa meidän sohvalle, eli todellakin kohta noustaan ylöspäin ja sitten mennäänkin jo lujaa!

Sylissä, sitterissä ja syöttötuolissa istuminen onnistuu jo aivan loistavasti. Turvakaukalossakin pitää yrittää päästä istumaan, jos vyöt ei ole kiinni. Tuetta istumista harjoitellaan yhdessä ja hetkittäin Jekku pysyy siinä hyvin. Hän ei vielä itse osaa nousta istumaan, joten kaatuminen on herkässä. Varsinkin silloin, kun istuessa tavoitteena on saada omat varpaat kiinni.

Jekusta on tullut itse sosiaalisuus ja hän on kova höpöttämään. Juttua tulee ja kädet heiluu, välillä nauretaan, sitten kiljutaan ja seuraavaksi harjoitellaan matalia ääniä. Jokeltelu ja höpöttäminen on selvästi myös muuttunut eikä pelkästään lisääntynyt. Nyt äänet on myös selvästi äänteitä, vaikka todella kaukana siitä miltä puhumaan opettelu kuulostaa. Ehkä selvemmin sanottuna vauvan ääntely on selvästi juttelua äänien sijaan.

Hampaita ei ole tähän hätään tullut lisää, mikä on imetyksen kannalta ihan kiva, varsinkin yläetuhampaita odotan kauhulla. Vaipoista otettiin kokeiluun jo Liberon housuvaipat koossa 4, mutta niiden istuvuudesta en nyt olekaan ihan varma. Elpulla taas Liberot oli ihan parhaita. Tällä hetkellä palautetaan soseita ruokavalioon yksi soseateria illalla, eli niidenkään saralta ei ole mitään uutta kerrottavaa.

 

 

Mitä imetykseen taas tulee, satunnaista puremista lukuunottamatta se sujuu hyvin, niin kuin alkoikin. Välillä on päiviä, kun Jekku ei selvästikään malta olla rinnalla tarpeeksi kauan täyttääkseen vatsanta. Mutta näiden päivien vastapainona on niitä päiviä, kun tankataan selkeästi myös läheisyyttä eikä pelkkää maitoa. Sosetauon aikana maitotuotanto selvästi lisääntyi vastaamaan paremmin vauvan tarvetta.

Lapset käyvät yöunille kymmenen aikaan ja yleensä Jekku nukkuu neljä tuntia ennen seuraavaa syöntiä. Yön aikana hän käy rinnalla kahdesta neljään kertaan. Sen verran flunssaa on meidän perheessä, ettei öisin kyljeltään imetys aina onnistu, mutta se onkin sitä suurempaa luksusta onnistuessaan.

Nyt kun Jekun sänky on meidän huoneessa, olen parina iltana laittaut hänet sinne nukkumaan tissittelyn jälkeen ja ensimmäisestä yösyötöstä hän jää viereeni. Menen itse nukkumaan vasta puolilta öin ja näprään puhelinta ja tietokonetta usein sängyssä, joten toivon häiritseväni pienen unta vähemmän, kun alkuyön on omassaan. Puoliskoni on kyllä jo valmis laittamaan pojan omaan sänkyyn koko yöksi. Minä taas vasta, kun yösyönnit loppuu, sitten kun on loppuakseen.

Ikäkauteen kuuluvaa vierastusta on selvästi ilmassa. Varsinkin mieshenkilöitä kohtaan tai suuressa ihmisjoukossa ja vastaheränneenä. Muutoin Jekku on oma iloinen ja paljon hymyilevä itsensä. Siskon tekemisiä seurataan tarkasti, olipa kyseessä konttauksen esittäminen tai rumpujen soitto muskarissa. Onhan tuo neiti myös äärettömän hauska pikkuveljen mielestä. Käytiin Jyväskylässä ollessa Cumulus Laajavuoren kylpylässä pari viikkoa sitten ja Jekku on juuri sellainen vesipeto mitä hänestä kuvittelinkin.

Edelleen Jekku on pieni ja silti jo kasvanut niin paljon. Pienellä haikeudella ja suuresti iloiten seuraamme hänen oppimista, kasvua ja kehittymistä. Emmekä voisi onnellisempia olla, pienestä täydellisestä pojastamme.