Vain 10 viikkoa

Oon edelleen hieman järkyttynyt siitä miten äkkiä talvi kääntyi kevääksi ja nyt on säiden puolesta ollut ihan kesä! Tai siis, koska meille syntyy vauva kesällä. Sitten, kun on lämmintä, puissa lehdet ja kouluista loma. Ja se kesä on nyt täällä, eli vauvakin on ihan kohta täällä! No ei nyt ehkä ihan kohta, mutta (vajaa) kymmenen viikkoa menee nopeasti, koska edelliset 30 viikkoakin ovat vain kadonneet jonnekin.

Viime viikon maanantaina oli neuvola 29+3. Siellä puntari näytti painoa +10kg lähtöön. Sf mitta menee yllätyksekseni ala- ja keskikäyrän välissä, kun Tuhinasta se meni keski- ja yläkäyrän välissä. Olen jo jonkin aikaa tuntenut vauvan jalat ainoastaan oikeassa kyljessä ja pepun navan vasemmalla puolella. Täti vahvisti mun tuntemukset ja tuumasi vauvan olevan nätisti pää alaspäin. Mitattiin verenpaineet, kuunneltiin vauvaa ja sain vasta-aine rokotuksen.

Saman rokotuksen sain Tuhinastakin, koska mun veriryhmä on miinusta ja vauvoilla se on plussaa. Olin jotenkin käsittänyt, että tämä rokotus estää esimerkiksi verenmyrkytyksen, jos vaikka synnytyksessä mun ja vauvan veret pääsisi jotenkin sekottumaan. En tiedä miten se olisi edes mahdollista ja mun serkku puhui näistä vasta-aineista, niin kysyin sitten neuvolassa vielä uudestaan.

Lyhyesti selitettynä ymmärsin, että rokotus annetaan seuraavaa mahdollista vauvaa varten. Mun elimistö saattaisi tässä välissä (siis tämän vauvan syntymän ja mahdollisen uuden raskauden välissä) alkaa luomaan vasta-aineita plussaverta vastaan, eli ilman rokotetta mun elimistö saattaisi alkaa hylkimään seuraavaa vauvaa, jos hänen veriryhmänsä olisi plussaa.

Mutta se siitä rokotuksesta. Samainen piikki pistetään myös synnytyksen jälkeen. Tuhinasta muistelen, ettei se tuntunut synnytyksen jälkeen lainkaan niin pahalta, kuin tämä ensimmäinen.
Masussa voidaan edelleen vilkkaasti pitkin päivää. Musta tuntuu, että vauva reagoi iltaisin Tuhinan unilauluihin. Ja muuten vaan on bileet päällä aina, kun vähänkään pysähdyn. Vauvan liikkeet tuntuvat hassuilta, jos on itse samaan aikaan liikkeellä, sitäkin   tapahtuu.

Harjoitussupistuksia tulee edelleen silloin tällöin. Aktiivisempien päivien päätteeksi useinmiten, mutta ei mitenkään paljoa kerrallaan tai säännöllisesti. Mainitsen niistä yleensä puoliskolleni, koska hänellä on parempi muisti. Jos jokin muuttuu mun kommenteissa, niin hän osaa sitten kertoa mitä sanoin viimeksi eritavalla.

Ensimmäinen raskausvaiva on ilmestynyt. Luulin, että tämä on todella ensimmäinen, mutta puoliskoni kertoi mun maininneen tästä samasta Tuhinankin odotuksen aikana. Mun alaselkään/pakaran yläosaan sattuu. Tai ei se tavallaan edes satu, mutta se lihas ei oikein toimi pitkän paikallaolon jälkeen. En osaa edes kuvailla sitä "kipua". Pidemmän istumisen jälkeen käveleminen on vähän vaikeaa, kun tuntuu etten voi varata kunnolla painoa koko jalalle ja lonkan liikelaajuus jää vajaaksi.
Lihashuoltoon ja ryhtijumppaan mun pitäisi muutenkin käyttää ajatusta enemmän aikaa, ja ainakin vielä uskon saavani tämän oireen kuntoon ihan itse. Jos siis tekisin jumpan pelkän jumppaamisen ajattelun sijasta.

Lämpöisestä säästä nautittiin uikkarit päällä ja toistaseksi ilman turvotuksia. Masun kuvaaminen on taas jäänyt vähemmälle, ei mulla mitään logiikkaa ollut Tuhinankaan odotusaikana. Toisaalta vähän harmittaa, mutta  hyvä että on edes nämä muutamat kuvamuistot. Tärkeintä on tietysti, että vauvalla on kaikki hyvin.

 

 

Tänään on rv30+5 ja rakastan mun isoa muhkumahaani! Joka ei näytä kuvassa yhtään niin isolta, hmph. Navanympärys kuitenkin lähenee jo metriä pikkuhiljaa - 92cm.