Viikko 7 & Varaslähtö hiihtolomaan


Alkuperäinen kotiinpaluu suunnitelma oli, että puoliskoni tulisi kaveriltaan bussilla Jyväskylään ja mentäisiin yhdessä kotiin sunnuntaina. Sunnuntai-illan bussiaikataulut vain sattuivat olemaan hieman epäinhimillisiä näin kahden pienen lapsen vanhempien nukkumisajan kannalta, ja hintaakin niillä oli huomattavasti enemmän mitä arkilähdöillä, joten hengailtiin Jyväskylässä maanantaipäivä odotellen puoliskoani ennen yötä Jyväskylään. 

Isosiskollani oli sopivasti iltavuoro, joten ehdittiin hyvin aamupäivällä lasten kanssa ulos ennen ruokaa. Koska siskon luistimet olivat hänellä kotona, päätettiin lähteä luistelemaan Jyväsjärvenjäälle ja napata hänelle ulkoilukamppeet matkanvarrella. Kolmevuotiaan kanssa uloslähtö oli taas pitkästä aikaa niinkin ihanaa, että vasta kun lapset istuivat pulkkien kyydissä ja käveltiin parkkipaikalta kohti järveä muistin, että Elpun kypärä jäi koriin hattuhyllylle.

Ulkoilun jälkeen syötiin nopeasti, että Jekku pääsi ajoissa päiväunille ja päiväunien aikaan saatiin mummu mukaan Dominion peliin. Pelirauhan kolmevuotias antoi aivan kivasti katsellessaan puhelimestani Pikkukakkosta ja Peppi Pitkätossua. Ennen iltapalaa touhu kävi jo niin levottomaksi, että käytiin vielä koulunpihalla laskemassa pulkkamäkeä ja liukumäkeä. Otin varuiksi luistimetkin mukaan, mutta ilmeisesti kerran päivässä jäällä oli tarpeeksi. Iltapalan jälkeen lapset nukahtivat, mutta itsevalvoin puoleenyöhön, että pääsin hakemaan puoliskoani matkakeskukselta. 


Ei oltaisi mitenkään jaksettu enää maanantai-iltana ajaa asemalta suoraan kotiin, joten ilmoitin päiväkotiin taas, että nähdäänpäs sittenkin huomenna. Tiistaina siis pakattiin auto ja suunnattiin kohti kotia. Kotona odotti huomattavasti pienempi kaaos mitä muistin. Mieltä lämmitti paljon, kun ystävä toi ovellemme pienen ystävänpäiväpussin, josta löytyi mm. kuivakakku ja omenasosetta. En ole itse päässyt kunnolla maistamaan "Kaijan omenasosetta" koska Elpu söi vielä parivuotta sitten kaikki soseet puuron kanssa tai pelkiltään.

Elpu vaikutti illalla kovin väsyneeltä ja hieman kuumeseilta. Edeleenkään meillä ei kuumemittaria ollut, mutta koska hän oli selvästi lämpöinen aamullakin ilmoitin päiväkotiin hänet kipeäksi ja Elpu sai olla kotona keskiviikon. Aamupäivä hölläiltiin kotona, tai siis Elpu hölläsi, itsehän tein pienen arkijumpan jonka yritän ottaa tavaksi pari kertaa viikossa. Ja sen sijaan että olisin käyttänyt arvokasta päiväuniaikaa blogiin, yritin epätoivoisesti harjata talvitakkuani auki. 

Saatiin toinenkin ystävänpäiväyllätys, kun nuorten naisten neuvonantajan piti tulla tuomaan minulle nuortennaisten edistymiseni vihkonen, mutta hän antoikin myös kukkia ja muita ylläreitä. Ystävänpäivän kunniaksi lähdettiin kuivakakun kanssa moikkaamaan mummia ja pappaa. Jatkoin takun selvitystä myös siellä ja lopulta anoppi nappasi harjan ja sai hiukseni selvitettyä solmuista.


Koska ilmoitin keskiviikkoaamuna Elpun olevan kipeä, oli hänellä myös torstaina vapaapäivä päiväkodista. Vointi oli kuitenkin jo selvästi parempi, joten koko päivän sisällä kyhjöttämisen jälkeen otettiin luistimet ja rattikelkka mukaan ja neidin omasta toiveesta käytiin luistelemassa lähipuistossa ennen auringonlaskua. Tuli muuten todella kivan värisiä kuvia vaaleanpunaisen auringonlaskun värjätessä jäätä.

Ja vitsit meidän likka luisteli kovaa! En ole vielä koskaan aiemmin nähnyt hänen lähtevän noin liukkaasti luistelemaan. Hän nappasi nukenrattaat tuekseen ja luisteli vauhdilla kentän toiseen päähän ja takaisin. Todellakin harjoittelu alkaa nyt tuottaa tulosta ja kuvistakin näkee, miten luistelu alkaa näyttää enemmän luistelulta kuin luistimetjalassa köpsyttelyltä. Jalkojen asennoista näkee miten köpsyttelyjen välissä alkaa olla jo liukua. Tästä on hyvä jatkaa luisteluharjoittelua.

Perjantaina myöhästyttiin vähän muskarista, koska kaupassa oli vain yksi kassa käytössä. Muskarin jälkeen selasin puhelimesta kaikki viestit ja koska ystävä tarvitsi apua, käytiin me lasten kanssa äkkiä kotona syömässä ja nappasin Jekulle rattaat ja peitot auton kyytiin, niin ja kuorimaveitset. Kävin auttamassa ystävän juhlajärjestelyissä, kuorimalla perunoita ja ruuvaamalla yhden parisängyn pohjan paikoilleen ja petaamalla sen sängyn ja tanssitin vähän moppiakin.


Oletus oli, että Jekku nukahtaisi autoon josta siirtäisiin hänet nukkuvana rattaisiin ja mentäisiin Elpun kanssa sisälle, mutta pitikin hetken aikaa kävellä pihalla ympyrää, ennen kuin hän suostui väsähtämään ja siitäkin meni vielä tovi, kun hän vielä katseli tyytyväisenä pihalle päin ennen nukahtamista. Ja sopivasti kun vesi oli laskettu ämpäriin ja lattian pesu aloitettu hän heräsi. Vaari sanoo että kyllä terve lapsi aina lätäkön löytää - pätee myös ilmeisesti nukkuviin lapsiin ja veteen olipa kyseessä lattianpesuämpäri tai suihku.

Niin ja tosiaan "karkasin" perjantaina ja hauskinta siinä on se ettei kukaan edes tainnut tietää sitä. Ärsytettiin vähän toisiamme puoliskoni kanssa ja kun sain lapset nukkumaan lähdin uhmakkaasti mitään sanomatta hakemaan postista paketin ja jouluaattona anoppilaan unohtamani vyön. Toki, koska posti toimii kaupassa, ostin myös puoliskolleni limsapullon sovinnon eleenä.

Hetken aikaa luulin jo ettei me tarvitakaan lastenvahtia lauantaina, mutta päästiin kuitenkin ystäväni juhliin puoliskoni kanssa kahdestaan. Puoliskoni karkasi juhlista (ihan kyllä yhteisymmärryksessä) minua aikaisemmin ja tuli hakemaan minut kun soitin. Lapsetkin olivat nukahtaneet kiltisti ilman äitiä, mahat täynnä päivällä ennen lähtöämme keitettyä marjakiisseliä.


Viikko on hyvä päättää siihen, että sunnuntaina pidin kirkossa puheen, jota en runsaasta ajasta huolimatta saanut valmisteltua etukäteen. Pyörittelin kyllä ajatuksia päässäni paljonkin, mutten saanut paperille yhtäkään. Ilmeisesti sain kuitenkin joitain ihan järkeviä ajatuksia suustani ulos. Kotona sitten lapset levittivät kaakaojauhetta pitkin olohuonetta ja lopuksi myös ystävänpäivänä saamani keltaiset tulppaanit (jotka siis olivat edelleen hengissä) saivat myös marjakiisseliä iltapalaksi Jekun toimesta.

pst. viikonlopun aikana blogiin tulossa kiva arvonta! :)