Ihana, kamala keskeneräisyys

En ole koskaan ollut hyvä sietämään keskeneräisyyttä, mutta silti suurin osa asiosta elämässäni on aina kesken. Haluaisin saada kaiken valmiiksi sillä sekunnilla, kun jokin idea pompsahtaa mieleeni - haluaisin, että tekstit tulisivat suoraan mielestäni paperille ja erinäiset ideat muuttuisivat todellisuudeksi sen sijaan, että ne olisivat listattuna ylös nuhjuiseen vihkoon. Vielä parempi olisi, jos aloittaessani jotain tietäisin, että siitä tulee valmista nopeasti ja se ei jäisi roikkumaan keskeneräiseksi ikuisuusprojektiksi.

Niitä nimittäin riittää.

Kaikista pahinta on kuitenkin huomata, että minä olen keskeneräinen. Vielä vaikeampaa on ymmärtää ja hyväksyä se, että se on ihan okei. Minun ei tarvitse olla valmis, minulla on aikaa ja minulla ei ole kiire elää elämääni täysillä. Truth be told, en ole varmaan koskaan oppinut elämään täysillä, sillä minulla on ollut aivan liian kiire suunnitella elämääni valmiiksi. Tunnistaako kukaan muu itseään tästä?

Carpe diem, seize the day, tartu hetkeen. Se on niin paljon helpommin sanottu kuin tehty, sillä tänään mietin jo huomista, ensi viikkoa, ensi kuukautta ja vuotta. Joskus mietin millaista elämäni on viiden tai kymmenen vuoden päästä, vaikka todellisuudessa minun pitäisi elää tässä ja nyt, tehdä kovasti töitä unelmieni eteen ja muistaa, että kukaan muu ei tee niistä totta.

Olen kuitenkin huono noudattamaan suunnitelmia ja aikatauluja, kuten myös suunnitelmien yllättäviä muutoksia. Tiedän, että ne ovat vain osa elämää. Harva asia täällä loppujen lopuksi menee niin kuin on suunnitellut ja se pitää hyväksyä. Sen kanssa pitää oppia elämään, sitä pitää oppia sietämään ja niin sanotusti löysätä nutturaa, luulisin.

Tähän pitäisi ilmeisesti pyrkiä. Se on vaan niin pirun vaikeaa, koska usein kyseessä ei ole vain oman itsensä odotukset. Siihen soppaan voidaan lisätä myös läheisten, ystävien ja yhteiskunnan odotukset ja kuitenkin sitä pitäisi elää itseään varten. Itse koen kaikkien näiden välillä tasapainoilemisen vaikeaksi. Jos joku on kuitenkin löytänyt jonkun toimivan ratkaisun, niin jaa viisautesi kanssasi.

Seuraavan kerran palataan ehkä vähän kevyemmällä aiheella, sillä tarkoituksena olisi kirjoitella viikon takaisesta retkestä Nuuvinmajalle. Kuvituskuvana tällä kertaa onneton kännykkäräpsy eräästä kesken eräisestä asiasta, nimittäin bullet journalista. Tästäkin voisin jossain vaiheessa kirjoitella enemmän!