Kuulumisia

Heipparallaa, mitä kuuluu? Tänään minulla alkoi koulu noin reilun viikon varoajalla, mutta ennen sitä on syytä kertoa muita (hieman ikävämpiä) kuulumisia siitä huolimatta, että luonnoksissa ja wordin kätköissä odottaa muutama teksti kesältä, sen menoista ja kuulumisista. Totuus kuitenkin on se, että tein koko kesän töitä, olin väsynyt ja masennukseni vaikea jakso painoi minut todella alas. Nyt oloni on kuitenkin jo huimasti parempi muutamien asioiden loksahdettua paikalleen. Suurin ja isoin asia minkä kanssa jouduin painimaan oli elossaolevan ihmisen lopullisen menetyksen sureminen.

Tiedän, että koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan, mutta tässä tapauksessa minä sanon sanon sen - minä en koskaan tule tuntemaan isääni. Minun isäni ei halua olla mukana elämässäni millään muotoa, eikä ole koskaan halunnutkaan. Luultavasti tulen joskus avaamaan asiaa enemmänkin, kunhan aikaa on kulunut ja olen saanut ajatukseni kunnolla järjestykseen asian suhteen.

Mutta jos jotain positiivisempaa, niin sen lisäksi että oma pääkoppa alkaa tuntua mieluisalta paikalta olla, olen myös hiljalleen pistänyt elämää remonttiin - nimittäin kuntoilun merkeissä. Olen ihminen, joka ei ole koskaan löytänyt elämäänsä sitä kuuluisaa liikunnan iloa, löysin sen ja tarkoitus olisi muuttaa elämäntapoja kokonaisvaltaisesti terveellisempää ruokavaliota myöten. Saa nähdä kuinka siinä onnistun hyvää (ja oletettavasti epäterveellistä) ruokaa rakastavana persoonana. Saa nähdä mitä tapahtuu!

Aloitin tämän nopean kuulumiskertomuksen mainitsemalla, että minulla alkoi koulu. Kyseessä ei kuitenkaan ole varsinainen koulutus, vaan pikemminkin koulutus, jonka aikana tulen kuitenkin suorittamaan yhden tai useamman tutkinnon osan. Uusia haasteita, mielekästä sisältöä elämään ja piristysruiske omaan olemiseen.

Tällä kertaa joudun postaamaan valitettavasti ilman kuvia, sillä olen onnistunut kadottamaan kamerani muistikortin. Toivottavasti löydän sen pian tai sitten ei auta kuin lähteä ostamaan uusi.

Eiköhän tämä tästä suttaannu!